Moottori on sammumassa

Uusimaa on ollut Suomen talouden veturi, mutta sen vauhti hiipuu huolestuttavasti. Metropolialueen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on ollut reilusti suurempi kuin väestöosuus. Nyt työttömyys kasvaa Uudellamaalla muuta maata nopeammin.

Tammikuusta 2013 tammikuuhun 2014 Uudenmaan työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi 21 prosenttia, kun muualla maassa lisäystä oli 9 prosenttia. Työttömyysaste Uudellamaalla on yhä muuta maata alhaisempi, mutta kehityksen suunta on väärä. Viidessä vuodessa, Lehman Brothersin romahduksen jälkeen, työttömien työnhakijoiden määrä on Uudellamaalla kasvanut 70 prosenttia, melkein kaksi kertaa enemmän kuin muualla maassa.

Ilman metropolialueen vetoa ei Suomen talous lähde käyntiin. Työvoimasta täällä ei ole pulaa, sillä työttömien lisäksi maakunta vetää siirtolaisia, etenkin maahanmuuttajia. Koko maan väestönkasvusta 75 prosenttia keskittyy Helsingin seudulle.

Uudellamaalla on ollut maan koulutetuin väestö, mikä johtuu korkeakoulutuksen keskittymisestä pääkaupunkiin. Kolikon kääntöpuolelta löytyy toisen asteen koulutuksen voimakas keskeyttäminen. Uudellamaalla ammatilliset opinnot jäävät muuta maata todennäköisemmin kesken. Menestys ja syrjäytyminen kohtaavat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Opetushallituksen tuore selvitys lukion tai ammatilliset opinnot vuosina 2001 ja 2006 aloittaneiden opintojen etenemisestä: Simo Aho ja Ari Mäkiaho: Toisen asteen koulutuksen läpäisy ja keskeyttäminen.

Työ syntyy innovaatioista

Uudet työpaikat syntyvät vanhojen tuotteiden kysynnän lisääntymisestä maailmanmarkkinoilla tai innovaatioista. Maailman markkinoiden kysyntään pieni Suomi ei käytännössä kykene vaikuttamaan. Suomen tulevaisuus ratkeaakin innovaatioilla, joita yritykset kehittävät yhteistyössä Helsingin- ja Aalto yliopistojen sekä Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea ammattikorkeakoulujen kanssa.

Väheksymättä koko maan lähes 50 korkeakouluyksikön merkitystä, luovat pääkaupungin viisi korkeakoulua osaamisen kriittisen massan yhdessä täällä sijaitsevien yritysten kanssa. Ne ovat Suomi-veturin moottori. Suomalaisen teollisuuspolitiikan perustana on oltava innovaatioiden ja uuden työn välinen yhteys. Vanhoja savupiippuja lämmittämällä ei Suomi nouse.

Innovaatiot ovat luovuutta, joka on keino synnyttää hyväpalkkaista työtä. Sen ympärille syntyy myös muuta toimeliaisuutta. Yhdysvalloissa yksi perinteinen teollinen työpaikka luo 1,6 työpaikkaa ympärilleen palveluihin yms. Yksi korkean osaamisen työpaikka puolestaan luo noin kuusi muuta työpaikkaa. Korkea osaaminen on ainoa tapa luoda työtä myös heikommin koulutetuille. Tämä pätee myös Suomeen.

Kirjoitus on julkaistu STTK:n blogissa 10.4.2014

Kohtalokas virhe

Ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitus vähenee vuoteen 2017 mennessä 56 miljoonaa euroa. Summa on suuri, sillä vuoden 2014 valtion talousarviossa ammatilliseen lisäkoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen oli varattu noin 260 miljoonaa euroa.

Aikuiskoulutuksella on perinteisesti hoidettu työttömyyttä taantumien aikana. Samalla on kohennettu ammattitaitoa tulevan nousun varalta. Enää Suomi ei usko koulutuksen voimaan tulevaisuuden rakentamisessa. Uskon menetys on kohtalokas virhe.

Aikuisten näyttötutkinnon aloittaneista noin puolet suorittaa tutkinnon loppuun. Yli 50-vuotiaat keskeyttävät nuorempia useammin, mikä kertonee työmarkkinoista. Työurien pidentäminen on totta juhlapuheissa, mutta yli 55-vuotiailla ei ole kunnolla sijaa työmarkkinoilla. Miksi siis päivittää osaamista tai kouluttautua?

Erityisen huolestuttavaa on, että ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on yleisintä Uudellamaalla, joka on maamme talouden veturi. Tämä koskee myös nuorten ammatillista peruskoulutusta ja lukiota.

Uudellamaalla on maan koulutetuin väestö, mutta tänne keskittyvät myös opintojen keskeyttämisestä aiheutuvat ongelmat. Toisen asteen koulutuksen keskeyttäneet ovat tutkinnon suorittaneita useammin työttöminä.

Ensi viikolla aloittaa työnsä opetusministeriön asettama näyttötutkintojen kehittämistyöryhmä. Siellä on pohdittava, miten tämän hetkiset 374 ammatillista tutkintoa modernisoidaan. 

Seuraavan kymmenen vuoden aikana työmarkkinat muuttuvat rajusti. Digitalisaatio uutena yleiskäyttöisenä teknologiana tekee yhä useamman vapautuvan työpaikan tarpeettomaksi. Uudet työt vaativat uutta osaamista eikä viime vuosikymmenen ammatteihin valmistavilla tutkinnoilla ehkä enää ole suurta arvoa.

Myös ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä muuttuu. Jos opinnot eivät etene loppuun saakka, jää oppilaitokselta rahat saamatta. Tämä varmasti vaikuttaa oppilaitosten motivaatioon huolehtia opiskelijoistaan aiempaa paremmin.

Muutos ei poista alenevan rahoituksen ongelmaa. Tarjolla on vähemmän koulutusta, vaikka tarve ammattitaidon uudistamisen kasvaa.