Esitys oppivelvollisuusiän nostamisesta vuodella on noussut kiistaksi,
joka jakaa puolueiden ja etujärjestöjen mielipiteitä. Erimielisyyttä on erityisesti
uudistuksen hintalapusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä on arvioitu, että
oppivelvollisuuden pidentäminen aiheuttaa noin 15 miljoonan euron
vuosikustannukset. Ongelmana on, että tämä raha käytettäisiin isolta osalta
ilmaisiin oppimateriaaleihin kaikille 16 - 17 -vuotiaille. Syrjäytymisen
ehkäisystä näyttää tulevan tulonsiirto lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoiden
perheille.
Oppivelvollisuuden ikärajan nostaminen 17 vuoteen ei tuo
toivottua tulosta, kun samaan aikaan koulutuksesta leikataan voimakkaasti. Maan
hallitus on päättänyt satojen miljoonien eurojen leikkauksista mm. lukioista,
ammatillisesta koulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä. Myös koulutuksen
järjestäjäverkkoa aiotaan harventaa, mikä tulevina vuosina pidentää monen
nuoren matkaa ammattiopistoon ja lukioon.
Oppivelvollisuuden pidentäminen ei takaa menestymistä ja
tutkinnon suorittamista toisen asteen koulutuksessa. Jatko-opintojen sujumisen
kannalta olennaista ovat oppimistulokset koko perusopetuksen ajalta.
Perusopetuksen on vastattava mahdollisimman hyvin erilaisten
lasten tarpeisiin heidän perhetaustasta, kotipaikasta tai varallisuudesta
riippumatta. Lisää resursseja tarvitaan peruskoulun ja ensimmäisen toisen
asteen opiskeluvuoden aikaiseen opinto-ohjaukseen, oppilashuoltoon ja nuorten
tarvitsemiin sosiaalipalveluihin.
Peruskoulun päättävien jatko-opintomahdollisuuksien
turvaamisessa olennaista ovat valintamenettelyt, jotka suosivat ensimmäistä
toisen asteen koulutuspaikkaa hakevat. Näin saadaan parhaaseen käyttöön nykyiset
aloituspaikat ammatillisessa koulutuksessa ja lukioissa. Niistä on muuten enemmän
kuin peruskoulun päättäviä.
Opetushallituksen selvityksen mukaan ammatillinen koulutus
keskeytyy muita useammin nuorilta, jotka eivät ole päässeet ensisijaiseen
hakukohteeseensa yhteishaussa. Tämä osoittaa kuinka tärkeää ammattiin hakeutumisen motivaatio on opintojen
sujumisen kannalta.
On hätkähdyttävää, että maailman parhaan peruskoulun
päättävistä lapsista noin 8-9 prosenttia on vuosittain jäänyt tutkintoon
johtavan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Tosin heistä suurin osa on
päätynyt kymppiluokille, työpajoihin, erilaisiin valmistaviin koulutuksiin ja
kansanopistoihin.
Itse asiassa vuonna 2011 peruskoulun päättäneistä
61 000 nuoresta lopulta vain vajaa 500 syrjäytyi koulutuksesta. Hyvä näin,
sillä peruskoulun jälkeinen välivuosi opinnoista vähentää toisen asteen
tutkinnon suorittamista ja edelleen sijoittumista työelämään. Lopuistakin on
huolehdittava, vaikka sitten oppivelvollisuusikää nostamalla.