Vuosi 2014 alkoi reippaasti, kun ETLA:n Mika Maliranta ja
Petri Rouvinen ennustivat jopa joka kolmannen ammatin katoavan ja loppujenkin
muuttuvan. Yhdysvalloissa samalla menetelmällä oli arvioitu teknologian
korvaavan jopa puolet nykyisestä ihmistyöstä. On ilmeistä, että neljänneksi
teolliseksi vallankumoukseksi kutsuttu muutos koskettaa myös meitä suomalaisia.
Tämä asettaa koulutusjärjestelmälle aikamoiset paineet.
Teknologian kehitys avaa mahdollisuuksia Suomen taloudelle.
Olemme olleet hyviä mobiiliteknologioissa, tiedonsiirrossa, antureissa,
sensoreissa ja prosessiautomaatiossa. Nämä kaikki ovat teollisen Internetin ja
digitaalisen talouden peruspalikoita, joten suomalaiselle tietotaidolle on varmasti
kysyntää.
Konetoimijoilla on koko ajan enemmän älyä, päättely- ja
päätöksentekokykyä sekä keskinäistä vuorovaikutusta. Youtubesta löytyy robotteja,
jotka voittaisivat ihmisen pikajuoksussa, kapuavat rinnettä ylös, reagoivat
omistajansa ilmeisiin ja tunteisiin ja lopulta tekevät työtä halvemmalla ja
tehokkaammin kuin ihminen. Vihdoinkin voimme vapautua uuvuttavasta työstä,
jonka voi siirtää koneiden tehtäväksi. Tekniset ratkaisut vähentävät
ruumiillisia ponnisteluja monissa ammateissa.
Uutiset robotiikan ja tekoälyjen kehityksestä ovat levinneet
tiede- ja teknologiapalstoilta talous- ja yleismedioihin. Toukokuussa tekoäly
valittiin johtajaksi hongkongilaisen pääomasijoitusyhtiöön, Microsoft ilmoitti
reaaliaikaisesta Skype-kääntäjästä ja Google julkisti robottiautonsa
prototyypin. Robotit tunnistavat hahmoja, puhetta ja ihmisten tunteita kyeten
vastaamaan niihin omilla ilmeillään. Kohta olemme tieteiselokuvien 1970–1990-luvuilla
kuvaamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti leffamme ei ole Terminator.
Syntyvät innovaatiot ovat yleiskäyttöisiä kuin sähköenergia.
Monet ratkaisut luovat mahdollisuuksia yhtä hyvin terveydenhoitoon, finanssipalveluihin
kuin koulutukseenkin. Yleiskäyttöisyys tarkoittaa, että monien innovaatioiden
hinta romahtaa, mikä varmistaa niiden käytön kaikkialla.
Musta surma 2.0
Olli Hietanen Turun yliopiston
Tulevaisuudentutkimuskeskuksesta on puhunut digitaalisesta mustasta surmasta,
jonka jälkeen syntyy uusi aika ja talous. Yksilön kannalta ongelma on, että tuho
näyttää olevan ovella. Tuhon luovaksi muuttavasta renessanssista ei ole vielä
tietoa. Digitaalinen vallankumous ei tuo nopeaa muutosta nykyiseen epävarmuuden
aikaan, mutta epätoivoon emme vaivu.
Robotiikka etenee erityisesti Kiinassa ja muualla Aasiassa.
Kiinalaiset yritykset vastaavat automatisoinnilla työvoimapulaan.
Matkapuhelinten sopimusvalmistaja Foxconn korvaa työvoimaansa itse
rakentamillaan roboteilla. Tuottavuus kohoaa ja syntyy uusia työvoimatarpeita.
Niihin ei riitä sama osaaminen kuin teollisessa valmistuksessa oli. Robotit
muuten syntyvät automaattisella tuotantolinjalla.
Brittien puolustusministeriön tulevaisuuskatsauksessa Global
Strategic Trends – Out to 2045 arvioidaan, että robotit ja muut
miehittämättömät järjestelmät korvaavat ihmisen työtä. Tämä voi johtaa tulevina
vuosikymmeninä johtaa suurtyöttömyyteen ja levottomuuksiin. Vuoden 2011
Arabikevään kansannousuissa oli yhtä paljon kyse työstä ja toimeentulosta kuin
demokratiasta tai uskonnosta. Levottomuuksia on nähty myös Etelä-Euroopan
kriisimaissa, joissa työttömyys etenkin nuorten osalta on huipussaan.
Meneillään oleva teollinen vallankumous koskettaa
yhteiskuntia syvästi muuttaen työnjakoa ja työn organisointia. Kyse on
oikeudenmukaisuudesta, osallisuudesta ja jopa yhteiskuntarauhasta, ei vain
teknologiasta ja bisneksestä. Moni asia on ajateltava toisin yhteiskunnassa,
missä yhä useampi on vapautettu työelämästä. Tilanne ei ole kovin kaukana,
sillä Suomessa on jo nyt 330 000 työtöntä ja 200 000 työikäistä eläkeläistä.
Toistaiseksi julkiset palvelut ja sosiaaliturva perustuvat Suomessa ansiotyöhön
ja sen verottamiseen.
Asiantuntijatyö on lisääntynyt rutiinityön rinnalla ja Suomeen
syntyvät yritykset tarjoavat aiempaa vähemmän suorittavaa työtä. Myös
monimutkaista analysointikykyä vaativissa ammateissa on samankaltaisena
toistuvia tehtäviä jotka voidaan mallintaa koneen työksi, joten muutos ei
rajoitu työntekijäammatteihin. Moni nykyinen toimihenkilön työhön kuuluva
tehtävä tai ammatti katoaa. Lähellä asiakasta ja ihmisten kohtaamiseen
perustuva työ vaikuttaa lisääntyvän. Sen sijaan rutiininomainen työ
automatisoituu ja mahdollisimman edullisesti tehtävä työ siirtyy pois Suomesta.
Jeremy Rifkin arvioi jo vuonna 1996 huipputekniikan tarjoavan työtä vain
pienelle eliitille.
Työmarkkinoiden muutoksessa pahimmin kärsivät heikosti
koulutetut. Suomalaisista aikuisista on 11 prosenttia lukutaidoltaan ja 13
prosenttia numerotaidoiltaan heikosti osaavia. PIAAC-tutkimuksen mukaan tietotekniikkaa
soveltavassa ongelmanratkaisussa on vaikeuksissa lähes kolmannes aikuisista.
Osaamme keskimäärin paremmin kuin muut, mutta erot aikuisten välillä ovat
suuria.
Uusia taitoja, uusia erikoistumisia
Jos maailma ympärillämme on mullistumassa, mitä
koulutusjärjestelmältä tarvitaan? Verkko-opetus ja digitaaliset työkalut
tarjoavat kaiken tasoisille oppilaitoksille suuria mahdollisuuksia
koulutustarjonnan ja opetusmenetelmien kehittämiseen. Askel digitaaliseen
maailmaan tarkoittaa toivottavasti myös askelta opetussisältöjen
uudistamisessa. Ennen oli tärkeää osata lintujen jälkiä metsässä, huomenna elämässä
selviämiseen tarvitaan ihan muita taitoja.
Tietotekniikkaan liittyvä muutos on pitkälti geneeristä.
Uusista taidoista on tullut keskeinen osa ammatin kuin ammatin kuvaa. Samalla
eri aloille on syntynyt uusia erikoistumisaloja, joita muodollisen koulutuksen
ei ehkä tarvitse kaikkia edes tunnistaa. Näissä tehtävissä tarvitaan taitoa digitaalisen
maailman työvälineisiin ja kykyä toimia virtuaalisessa maailmassa. Alakohtainen
tekninen osaaminen tieto vanhenevat aiempaa nopeammin.
Avainkysymyksiä työelämään
valmistavassa koulutuksessa ovat alakohtaisten ja yleisten taitojen tasapaino,
keskinäinen suhde ja sisältö.
Uuden ajan ammatinharjoittajalta ja palkkatyöläiseltä
vaaditaan aktiivista itseohjautuvuutta, jolloin perusedellytyksiä ovat improvisointi,
kyky toimia verkostoissa ja etsiä yhteistyökumppanit joiden kanssa voi saada
aikaan. Mahdollisuuksien ymmärtäminen ja luominen sekä vuorovaikutus ovat avaintaitoja,
joiden tarve ylittää toimialojen rajat. Menestyjät ovat aloitteellisia ja empaattisia.
He huomioivat eettiset lähtökohdat ideoissaan. Nämä asiat on huomioitava
ammattikorkeakoulussa, ammatillisen peruskoulutuksessa, lukiossa ja perusopetuksessa.
Ammatit muuttuvat paljon nopeammin kuin koulutuksen
erikoistumislinjat. Ne odottavat, että suunnittelujärjestelmä on tunnistanut
uudet työt ja ammatit. Digitaalisessa uusjaossa voittajia ovat moniosaajat,
jotka hallitsevat alansa ja osaavat myös kommunikoida osaamisestaan verkossa. Digimaailman
sekatyöläisiä ja ammattilaisia tulee kaiken maailman maistereista,
insinööreistä ja tradenomeista, mutta myös asentajista ja hoitajista.
Murrosta ei havaita tarkastelemalla pitkiä aikasarjoja
menneestä kehityksestä ja ennakoimalla tulevaa niiden pohjalta, sillä murros
tarkoittaa katkosta kehityksessä. Koulutuksen kehittämisen tarpeen lähtökohtana
pitäisi olla osaaminen, ei järjestelmä eli tutkintojen ja
oppilaitosrakenteiden.
Tämä kirjoitus on tausta-aineisto alustukselleni SAMOK:n kesäseminaarissa 8.8.2014.
Tausta-aineistoja ja lähteitä:
