EU katsoo menneeseen

Ovatko vuonna 2010 ja osin jo 2002 asetetut tavoitteet ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi toteutuneet? Katse kääntyy menneeseen, kun EU-virasto Cedefop pohtii koulutuksen tulevaisuutta seminaarissaan.

Täällä ei höpistä ammattien muutoksesta, digitalisaatiosta, roboteista tai teollisesta internetistä. Useimmat osanottajat eivät ole näistä asioista kuulleetkaan, vaikka jokaisen taskusta löytyy älypuhelin. Suomessahan ei kulu viikkoakaan, ettei näitä teemoja käsitellä vähintään kahdessa tilaisuudessa.

Hollantilaisen ammattikoulun rehtori kertoo hankkineensa oppilaitokseensa 3D-tulostimen ja sitä käytetään. Kenellekään ei tule mieleen, että uusi teknologia voi muuttaa tavaratuotannon, logistiikan ja vähittäiskaupan täydellisesti, jos ihmiset tai kauppa alkaa itse tuottaa erilaisia tavaroita. 

Seminaarissa pohditaan kuinka työmarkkinoilta kerätään tietoa ja kuinka sitä voidaan käyttää koulutuksen kehittämisessä. Romanialainen kaupunginjohtaja esittää innovaationa, että yrityksiltä kysytään niiden osaamistarpeita. Hyvä idea, mutta harva pieni tai keskisuuri yritys osaa arvioida mitä tarvitsee kahden tai kolmen vuoden päästä. Jos osaa, ei yritys toimi kehittyvällä alalla.

Eurooppa polkee paikallaan ja yhteinen koulutuspolitiikkaamme pyörii tutkintojärjestelmien ja nuorisotakuun ympärillä. Kumpaakin tarvitaan, mutta niillä yritetään hallita nykytilaa. Kuva tulevaisuudesta perustuu työvoiman liikkuvuuden edistämiseen tutkintoja vertailemalla.

Nyt pitäisi arvioida mitä tulevaisuuden työelämässä on osattava ja sen mukaan muutettava perusopetusta, lukiota, ammatillista ja korkeakoulutusta. Muutoksen pitäisi läpäistä kaikki koulutusasteet ja toimialat. Tässä EU virastoineen saisi patistaa jäsenmaitaan liikkeelle.

Toivottavasti uusi komissio saa jotain aikaiseksi, koska teknologia kehittyy nopeasti. Moni suomalainenkin yritys kehittää automaatiota, robotteja ja tietojärjestelmiä, jotka korvaavat ja muuttavat ihmisten työtehtäviä. Suurtyöttömyyttä ei ratkaista kouluttamalla ihmisiä eilisen ammatteihin. 

Vuonna 2010 komissio, jäsenmaat ja työmarkkinaosapuolet sopivat 22 tavoitteesta, joihin kukin maa pyrkii ammatillista koulutusta uudistaessaan. Tuolloin jo ymmärrettiin, että vaatimustaso työmarkkinoilla muuttuu. Samoin ymmärrettiin, että kaikki korkea osaaminen ei tule korkeakouluista. 

Nyt tarvitaan näkemyksiä työn ja työsisältöjen tulevaisuudesta. Muuten ammatilliselle koulutukselle käy kuin auringonlaskulle Thessalonikin lahdella: upea näky katoaa varmasti hämärään.

Ammatillisen koulutuksen rakenteita ei pidä yhdenmukaistaa.

Pitääkö ammatillinen aikuiskoulutus organisoida yhdessä ammatillisen peruskoulutuksen kanssa? Kyllä ja ei. 

Suomi on iso maa, jossa alueiden tarpeet poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi ammatillisen koulutuksen rakenteet eivät voi olla samanlaisia ympäri maan. Kainuun malli ei sovi Helsinkiin, eikä Helsingin malli Etelä-Savoon. Tämä on hyvä muistaa sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä toisen asteen koulutuksen rakenteen kehittämisen suuntaviivoja linjattaessa.


Monissa maakunnissa toimii yksi suuri ammatillisen koulutuksen järjestäjä, joka huolehtii nuorten ja aikuisten kouluttamisesta sekä työvoimapoliittisesta koulutukseta. Kyse on suuruuden ekonomiasta, jonka kääntöpuolella on alueellinen monopoli. Nuorten koulutus on selkeästi julkista palvelua, mutta aikuiskoulutuksen luonteeseen kuuluu työelämän kehittäminen. Tämän vuoksi erityisesti suurista kaupungeista löytyy useita erillisiä aikuiskouluttajia.

Suurkaupunkien lisäksi monissa maakunnissakin on tilaa kilpailulle aikuiskoulutuksen markkinalla, eivätkä monopolit eivät paranna työpaikoille suunnattavien palveluiden laatua. Harvaan asutuilla alueilla päällekkäinen organisointi puolestaan johtaa julkisten varojen hukkakäyttöön. 

On hyvä muistaa, että veronmaksaja pääsääntöisesti rahoittaa ammatillisen koulutuksen Suomessa. Opetusministeriön lisäksi rahoitusta löytyy työvoimakoulutuksen "pitkältä momentilta" sekä monenmoisista EU-rahastoista. Yhtä kaikki, kyse on veronmaksajienn rahasta.

Aikuiskoulutuksen tarpeet vaativat usein nopeaa reagointikykyä ja joustavaa palvelutarjontaa. Tämän vuoksi Suomessa on ollut erillisiä aikuiskoulutukseen keskittyneitä järjestäjiä. Suomi on iso maa, jossa alueiden tarpeet poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi ammatillisen koulutuksen rakenteet eivät voi olla samanlaisia ympäri maan. 

Työ- ja elinkeinoelämän tarpeet ovat jatkossa vähintäänkin yhtä vaativia kuin nyt. Tämä asettaa aikuiskoulutuksen tarjonnalle erityisiä tarpeita. Yksilöiden kouluttamisen lisäksi kyse on työelämän, yritysten ja työpaikkojen palvelemisesta koulutuksen avulla Tämä edellyttää koulutusorganisaatiolta joustavaa reagointikykyä.


Ammatillisella koulutuksella on kaksi tärkeää tehtävää: nuorten ja aikuisten ammattitaidon kehittäminen työmarkkinoita  ja työuraa varten. Ammatillinen koulutus ei ole vain syrjäytymisen ehkäisemistä. Ammattitaito puolestaan on enemmän kuin kyky työtehtävän tekniseen suorittamiseen. Siihen kuuluvat taidot toimia työelämässä muiden ihmisten kanssa ja kyky omaksua uutta, kun materiaalit, työmenetelmät ja työkalut muuttuvat.

VIime marraskuussa päätettiin toisen asteen koulutuksen rahoituksesta leikata 260 miljoonaa euroa. Tähän päätökseen ei budjettiriihessä kajottu, vaikka koulutuksen nimeen ministerit vannoivat. Aiempien säästöjen kanssa ammatillinen peruskoulutus on menettämässä noin viidenneksen rahoituksestaan. Aikuiskoulutuksesta voimavaroista lähtee yli kolmasosa vuoteen 2017 mennessä.

Leikkaukset tarkoittavat monen nykyisen koulutuksen järjestäjän taloudellisen perustan murenemista. Tämän vuoksi järjestäjäverkkoa on koottava nykyistä suurempiin yksiköihin.