Ovatko vuonna 2010 ja osin jo 2002 asetetut tavoitteet ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi toteutuneet? Katse kääntyy menneeseen, kun EU-virasto Cedefop pohtii koulutuksen tulevaisuutta seminaarissaan.
Täällä ei höpistä ammattien muutoksesta, digitalisaatiosta, roboteista tai teollisesta internetistä. Useimmat osanottajat eivät ole näistä asioista kuulleetkaan, vaikka jokaisen taskusta löytyy älypuhelin. Suomessahan ei kulu viikkoakaan, ettei näitä teemoja käsitellä vähintään kahdessa tilaisuudessa.
Hollantilaisen ammattikoulun rehtori kertoo hankkineensa oppilaitokseensa 3D-tulostimen ja sitä käytetään. Kenellekään ei tule mieleen, että uusi teknologia voi muuttaa tavaratuotannon, logistiikan ja vähittäiskaupan täydellisesti, jos ihmiset tai kauppa alkaa itse tuottaa erilaisia tavaroita.
Seminaarissa pohditaan kuinka työmarkkinoilta kerätään tietoa ja kuinka sitä voidaan käyttää koulutuksen kehittämisessä. Romanialainen kaupunginjohtaja esittää innovaationa, että yrityksiltä kysytään niiden osaamistarpeita. Hyvä idea, mutta harva pieni tai keskisuuri yritys osaa arvioida mitä tarvitsee kahden tai kolmen vuoden päästä. Jos osaa, ei yritys toimi kehittyvällä alalla.
Eurooppa polkee paikallaan ja yhteinen koulutuspolitiikkaamme pyörii tutkintojärjestelmien ja nuorisotakuun ympärillä. Kumpaakin tarvitaan, mutta niillä yritetään hallita nykytilaa. Kuva tulevaisuudesta perustuu työvoiman liikkuvuuden edistämiseen tutkintoja vertailemalla.
Nyt pitäisi arvioida mitä tulevaisuuden työelämässä on osattava ja sen mukaan muutettava perusopetusta, lukiota, ammatillista ja korkeakoulutusta. Muutoksen pitäisi läpäistä kaikki koulutusasteet ja toimialat. Tässä EU virastoineen saisi patistaa jäsenmaitaan liikkeelle.
Toivottavasti uusi komissio saa jotain aikaiseksi, koska teknologia kehittyy nopeasti. Moni suomalainenkin yritys kehittää automaatiota, robotteja ja tietojärjestelmiä, jotka korvaavat ja muuttavat ihmisten työtehtäviä. Suurtyöttömyyttä ei ratkaista kouluttamalla ihmisiä eilisen ammatteihin.
Vuonna 2010 komissio, jäsenmaat ja työmarkkinaosapuolet sopivat 22 tavoitteesta, joihin kukin maa pyrkii ammatillista koulutusta uudistaessaan. Tuolloin jo ymmärrettiin, että vaatimustaso työmarkkinoilla muuttuu. Samoin ymmärrettiin, että kaikki korkea osaaminen ei tule korkeakouluista.
Nyt tarvitaan näkemyksiä työn ja työsisältöjen tulevaisuudesta. Muuten ammatilliselle koulutukselle käy kuin auringonlaskulle Thessalonikin lahdella: upea näky katoaa varmasti hämärään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti