Suomi on paistatellut päivää koulutuksen mallimaana jo pitkään. Uusinta vahvistusta erinomaisuudellemme saimme syksyllä, kun OECD:n ensimmäinen tutkimus aikuisten perustaidoista ylisti Suomea. PIAAC-tutkimuksen mukaan meidän luku- ja numerotaitomme ovat erinomaisia. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, sillä ikäryhmien väliset erot ovat suuria. Alle 40-vuotiaat suomalaiset ovat maailman kärkeä, mutta sitä vanhempien taidot ovat vain keskimääräisellä OECD:n tasolla.
PIAAC vahvisti, että Suomen muuttuminen koulutusyhteiskunnaksi peruskoulun myötä on ollut menestys. Samalla tulokset kertovat, että ennen peruskoulua koulunsa käyneet saivat heikommat eväät elämänmatkalleen. Tätä eroa on yritetty paikata aikuiskoulutuksella.
Vielä neljä vuotta sitten uskottiin, että aikuiskoulutuksen kautta voidaan vastata työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin sekä lievittää niiden vaikutuksia. Ammatillisia tutkintoja ja koulutusta haluttiin kehittää työelämälähtöisesti. Tämän työn lähtökohdiksi ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen (AKKU) johtoryhmä linjasi vuonna 2009 työssä ja työn ohella tapahtuvan oppimisen, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen, tutkintojen ja tutkinnon osien joustavat yhdistelymahdollisuudet ja kysyntälähtöisyyden.
Nämä kauniit sanat pyörivät yhä opetusministeriön työryhmien asialistoilla, mutta rahoituksen ja aloituspaikkojen leikkaukset sekä siirrot ovat tuoneet yt-neuvottelut ja irtisanomiset oppilaitoksiin. Ammatillisen koulutuksen valtakunnallisessa seminaarissa Kuopiossa, 12 - 13. marraskuuta, opetusministeriön edustajat antoivat tulosvaroituksen koulutuksenjärjestäjille, joten ainakin osalla koulutuksen järjestäjiä tulevaisuus näyttää yhtä hankalalta kuin kotimaisella paperiteollisuudella.
Näyttötutkinnot ja niihin valmistava koulutus ovat keskeinen osa ammatillista aikuiskoulutusta ja niihin osallistuu vuosittain noin 60.000 suomalaista. Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan näyttötutkintojen suorittamiselle on yhteys yrityksen tuottavuuteen. Tässäkin tutkimuksessa havaittiin ero vanhempien ja nuorempien ikäluokkien välillä. Luokittelun ikäraja oli tällä kertaa 35 vuotta.
Molemmat tutkimukset, joihin olen viitannut, puolustavat aikuiskoulutusta nimenomaan yli 40-vuotiaiden parissa. Suomi yrittää myllertää julkisia palveluja vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. On selvää, että koulutuksen rakenteiden on myös muututtava. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että me aikuiset tarvitsemme meille suunnattua koulutusta jatkossakin. Yhä useammin se varmasti tapahtuu samassa organisaatiossa kuin nuorten koulutus, mutta nuorilla ja aikuisilla on erilaiset oppimisen tarpeet. Siksi heitä varten tarvitaan erilaisia oppimisen ja koulutuksen muotoja. Myös jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti