Suomen on otettava itseään niskasta kiinni

Suurin osa Euroopan maista on lisännyt koulutuksen rahoitusta vuodesta 2013, vaikka talous vielä junnaa ei kasvua näy. Suomi, Irlanti, Kreikka ja Tsekki ovat sen sijaan supistaneet koulutuksen rahoitusta.

Maamme hallitus on päätynyt päinvastaiseen ratkaisuun kuin Baltiassa ja Pohjoismaissa. Olemme ilmeisesti kadottaneet uskon osaamisen ja koulutuksen merkitykseen kansakunnan kohtalon muovaajana.

Suomen pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni, ennen kuin aiheutamme korvaamatonta vahinkoa itsellemme. Mittavat säästöt pakottavat vähentämään henkilöstöä ja sulkemaan yksittäisiä oppilaitoksia. Ne kääntävät huomion parantamisen tarpeista pelkkiin kulukuureihin, vaikka suomalainen koulutus on jäämässä kehityksen kyydistä.

Leikkaukset ovat erityisen harmillisia kolmesta syystä:

1. Perusopetuksen oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun, mistä viestivät OECD:n PISA- ja PIAAC-tutkimusten tulokset. Perusopetuksen aikana opitaan tällä hetkellä vähemmän kuin vuosituhannen alussa. Tämä heijastuu kaikkiin jatko-opintoihin.

2. Tavat oppia muuttuvat elinympäristöjemme teknologisoituessa. Oppilaitokset ovat menettäneet tiedon monopolin ja vielä hurjempaa on tiedon nopea vanheneminen. Oppimisessa pitää siirtyä pänttäämisestä oivaltamiseen ja muihin taitoihin. Tätä korostavat myös Sitran tunnistamat trendit.

3. Aikuisten koulutustarpeet lisääntyvät, kun muutokset työelämässä ovat yleisempiä ja äkillisempiä. Osaaminen ja ammattitaito vanhenevat hetkessä, kun työpaikka tuhoutuu. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Aikuiskoulutus ei yksin luo työpaikkoja, mutta Suomeen ei tule investointeja ilman osaavan työvoiman tarjontaa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän paradigma on muuttumassa. Se vaatii uudenlaisia oppimisympäristöjä ja uutta osaamista henkilöstöltä. Samalla on uudistettava opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteet.

Tämä tarve ulottuu myös ammatilliseen ja korkeakoulutukseen. Jo tänään on koulutettava ihmisiä, jotka kykenevät muuttamaan työelämää. 

Linkit:

Eurydice Facts and Figures: National Sheets on Education Budgets in Europe 2014.

Sitran trendilista

Koulutuksen alasajo on arvovalinta

260 miljoonaa euroa on ammatillisen koulutuksen ja lukioiden osuus kestävyysvajetalkoissa. Tämän verran 16–19-vuotiaat, heidän vanhempansa ja tulevat työnantajansa antavat omasta tulevaisuudestaan. Tämä ratkaisu oli arvovalinta.


Säästöpäätökset tarkoittavat, että moni oppilaitos tai oppilaitosta ylläpitävä koulutuksen järjestäjä menettää taloudelliset edellytykset toimintansa jatkamiseen. Nyt on aika maan eri osissa kokoontua yhteisen pöydän ääreen miettimään, miten mahdollisuudet kouluttautua turvataan mahdollisimman hyvin.


Muodolliset päätökset tulevat opetus- ja kulttuuriministeriön antamina järjestämislupina, mutta tosiasialliset ratkaisut tehdään alueilla. Niitä tekemään kannattaa koota yhteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjät, kunnat sekä työ- ja elinkeinoelämän edustajat. Käytännön työstä vastaavia opettajiakaan ei kannata unohtaa uuden oppilaitosverkon rakentamisessa.


Säästöjen lisäksi koulukentällä on edessään toinen suuri tehtävä. Oppilaitosverkon uudistuessa on rakennettava 2020-luvun tarpeisiin oppimisympäristöjä, jotka innostavat nuoria oppimaan ja kouluttautumaan. Elinympäristömme muuttuu ja teknologisoituu nopeasti, mikä muuttaa tapojamme oppia sekä etsiä ja omaksua tietoja ja taitoja. Moni nykyisistä tutkinnoista vanhenee ennen kuin tänä vuonna peruskoulussa aloittaneet ovat työikäisiä vuoden 2030-tienoilla.


Uuden mahdollisuuden antaminen perusopetuksen jälkeen on ollut ammatillisen koulutuksen päätehtävä osaavan työvoiman kouluttamisen ohella. Tämän vuoksi ammatillinen koulutus kantaa päävastuuta nuorisotakuusta.


Suomi on 1960-luvulta lähtien tavoitellut tasa-arvoisempia mahdollisuuksia koulutukseen. Edistystä on tapahtunut, mutta köyhien lapsilla on yhä vielä heikommat lähtökohdat oman elämänsä rakentamiseen.


Erityisen huolestuttavaa on suurten kaupunkien sisällä tapahtuva eriytyminen. Sijainti sekä oppilaiden perhetausta on ensisijainen syy eroihin koulujen oppilaitosten välillä. Lisääntyvä työttömyys, köyhyys ja muu huono-osaisuus näkyvät koulukohtaisissa oppimistuloksissa ja jatko-opintoihin siirtymisessä.


Suomi kaipaa uudistumista eikä se tapahdu itsestään. Avainsana on koulutus, joka luo osaamista. Itsenäistymisen jälkeen Suomi sai oppivelvollisuuden. 1960-luvulla luotiin peruskoulu ja valtakunnallinen yliopistolaitos. Jopa 1990-luvun laman aikana perustettiin ammattikorkeakoulut ja näyttötutkintojärjestelmä aikuisille. Nyt 2010-luvulla koulutusta on alettu ajaa alas. Lyhytnäköisempiä ratkaisuja on vaikea kuvitella.


Kirjoitus on julkaistu myös 5.12.2014 STTK:n blogissa.