Suurin osa Euroopan maista on lisännyt koulutuksen rahoitusta vuodesta 2013, vaikka talous vielä junnaa ei kasvua näy. Suomi, Irlanti, Kreikka ja Tsekki ovat sen sijaan supistaneet koulutuksen rahoitusta.
Maamme hallitus on päätynyt
päinvastaiseen ratkaisuun kuin Baltiassa ja Pohjoismaissa. Olemme ilmeisesti kadottaneet uskon osaamisen ja koulutuksen merkitykseen
kansakunnan kohtalon muovaajana.
Suomen pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni, ennen kuin aiheutamme korvaamatonta vahinkoa itsellemme. Mittavat säästöt pakottavat vähentämään henkilöstöä ja sulkemaan yksittäisiä oppilaitoksia. Ne kääntävät huomion parantamisen tarpeista pelkkiin kulukuureihin, vaikka suomalainen koulutus on jäämässä kehityksen kyydistä.
Leikkaukset ovat erityisen harmillisia kolmesta syystä:
1. Perusopetuksen oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun, mistä viestivät OECD:n PISA- ja PIAAC-tutkimusten tulokset.
Perusopetuksen aikana opitaan tällä hetkellä vähemmän kuin vuosituhannen alussa.
Tämä heijastuu kaikkiin jatko-opintoihin.
2. Tavat oppia muuttuvat elinympäristöjemme
teknologisoituessa. Oppilaitokset ovat menettäneet tiedon monopolin ja vielä
hurjempaa on tiedon nopea vanheneminen. Oppimisessa pitää siirtyä pänttäämisestä
oivaltamiseen ja muihin taitoihin. Tätä korostavat myös Sitran tunnistamat
trendit.
3. Aikuisten koulutustarpeet lisääntyvät, kun muutokset työelämässä
ovat yleisempiä ja äkillisempiä. Osaaminen ja ammattitaito vanhenevat hetkessä, kun työpaikka tuhoutuu.
Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Aikuiskoulutus ei yksin luo työpaikkoja, mutta Suomeen ei tule investointeja ilman
osaavan työvoiman tarjontaa.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän paradigma on muuttumassa. Se vaatii uudenlaisia oppimisympäristöjä ja uutta osaamista henkilöstöltä. Samalla on uudistettava opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteet.
Tämä tarve ulottuu myös ammatilliseen ja korkeakoulutukseen. Jo tänään on koulutettava ihmisiä, jotka kykenevät muuttamaan työelämää.
Linkit:
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti