Pelkkä oman alan osaaminen ei enää riitä

Digitalisaatio ja muut uudet teknologiat tuovat luovan tuhon, joka uhkaa nykyisiä työpaikkoja ja samalla luo uusia mahdollisuuksia. Työpaikkojen määrällistä katoamista mielenkiintoisempaa on työtehtävien ja niiden vaatimien taitojen muuttuminen. 

Artikkelissani Pelkkä oman alan osaaminen ei enää riitä pohdin työelämän osaamistarpeiden muuttumista teknologian kehittyessä. Muutos haastaa työelämän lisäksi koulutusjärjestelmän eikä kummankaan kyky reagoida tai joustaa ole taattu. Osaaminen on kuitenkin avainasemassa uusien teknologioiden ja menetelmien hyödyntämisessä.

Artikkeli on julkaistu Työpoliittisen aikakauskirjan numerossa 1/2015.

Henkilöstöpäällikkökin tarvitsee tekoälyosaamista

Henkilöstökoulutus on avainasemassa, kun työpaikalle tulee uusia laitteita, koneita, vekottimia ja työmenetelmiä. Ja niitä on luvassa, vaikka robotit eivät joka paikkaan tunkisikaan. Vanhasta on osattava luopua ja uusi käytettävä täysimääräisesti hyväksi, ettemme tuhlaa vähäisiä voimiamme turhaan.

Olennaista on hoksata mahdollisuuksia, joita uudet menetelmät ja teknologiat tarjoavat. Firman henkilöstöpäällikkökin tarvitsee tekoälyosaamista, jotta voisi arvioida henkilöstön koulutustarpeita uudessa teknologisessa ympäristössä.

Perinteinen henkilöstökoulutus on muuttunut. Erilliset koulutuspäivät ovat vähentyneet ja yhä useammin osaamista kehitetään osallistumalla seminaareihin tai messuihin. Tämä ei yleensä koske suorittavaa työtä tekeviä. Työn arjessa oppiminen on tärkeintä, mutta se ei aina riitä.

Menossa olevan teknologinen vallankumous muuttaa työn tekemistä monin tavoin. Automaation myötä erilaiset valmistusprosessit samankaltaistuvat, jolloin tuotanto-osaaminen ei ole enää toimialakohtaista. Erityisosaaminen voi liittyä raaka-aineisiin tai lopputuotteisiin. 

Moni perinteinen ala jakautuu entistä voimakkaammin teollisuuteen ja käsityöläisyyteen, mutta kumpikin hyötyy digitaalisuudesta. Leipä paistuu tehtaissa massamarkkinoille, mutta pieni erikoistunut paja pääsee internetissä markkinoimalla ja myymällä maailmanlaajuisille markkinoille.

Aineettomassa tuotannossa digitaalisuus hävittää suurtuotannon mittakaavaedun. Isoista yrityksistä voi nopeasti tulla kankeita muinaismuistoja, jos ne eivät oivalla kehityksen suuntaa.

Musiikkialalla jo nähty muutos leviää uusille aloille, kun 3D-tulostaminen tekee tavaran tuotannosta aineetonta. Pian kuluttajat ostavat koodeja, joiden avulla tulostavat erilaisia tuotteita. Samalla he itse vaikuttavat entistä enemmän tuotteen ulkonäköön ja ominaisuuksiin.

Tuotantoon, varastointiin, kuljetukseen ja myyntiin liittynyt työ muuttuu tietotyöksi, jossa tuote mallinnetaan ja myydään internetissä. Tämä vaatii henkilöstöltä niin uudenlaisia taitoja, että henkilökoulutus ei yksin riitä.

Ammatillinen aikuiskoulutus, ammattikorkeakoulut ja vapaa sivistystyö menettävät rahoitustaan, kun valtio säästää. Tiiviimpi yhteys työpaikkojen ja muodollisen koulutuksen välillä lievittää leikkausten vaikutuksia. Toinen keino on koulutuksen parempi suuntaaminen.

Väestön koulutustaso on kohonnut ja työikäisistä on korkeasti koulutettuja jo lähes 40 prosenttia.  Niinpä uudelleen kouluttaminen tai pätevöittäminen pitää kohdentaa aina vaan tarkemmin. Yleiset työelämätaidot vanhenevat hitaammin kuin ammattikohtaiset tekniset taidot ja tiedot.

Teksti on julkaistu 13.10.2014 Työelämä 2020 -hankkeen sivuilla.

Aikuiskoulutusta tarvitaan enemmän kuin koskaan

Vaikka koulutusjärjestelmämme on monessa suhteessa hyvällä pohjalla, haastavat talouden tekninen muutos, tarve työurien pidentämiseen sekä nopeasti muuttuva työelämä suomalaisen koulutusjärjestelmän muutokseen. Tämä koskee etenkin aikuiskoulutusta jonka kehittäminen tulisi lähteä seuraavien tosiasioiden tunnustamisesta:

1. Koulutus ja osaaminen korostuvat kansakunnan ja yksilön muutosturvana, kun oman elämän rakentaminen edellyttää yhä useammalta uuteen ammattiin kouluttautumista.
2. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa elinikäisellä oppimisella varmistetaan sivistys ja osaaminen, joille maamme tulevaisuus rakentuu. Teknologian myötä uudet työt vaativat erilaista ja usein aiempaa korkeampaa tai syvempää osaamista.
3. Uuden ammatin tai työn hankkiminen edellyttää mahdollisuuksia kouluttautua. Työvoiman osaamista tulisikin parantaa ammatillisesti suuntautuneilla korkeakoulututkintoon tähtäävillä ohjelmilla, jotka on tarkoitettu jo koulutetuille aikuisille. Uudet ohjelmat tulisi voida suorittaa myös työn ohessa tai oppisopimuksena työhön liittyen.
4. Työelämään valmistuvien ja siellä jo toimivien on ylläpidettävä ammattitaitonsa ajan tasalla, mikä edellyttää työnantajalta oman vastuun kantamista ja riittävää aikuiskoulutuksen tarjontaa.
5. Ilman aikuiskoulutusta tavoite työurien pidentämiseksi ei toteudu. Suomessa on myös 650 000 aikuista, joilla ongelmia tietotekniikan kanssa. Heistä 70 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Perustaitojen, luku- ja numerotaidot, kanssa kamppailee 300 000 aikuista.
6. Ideointi ja uuden luominen ovat ihmisten vahvuusalueita, joissa robotin kyvyt eivät meitä päihitä. Koulutuksen pitää kehittää näitä taitoja.
7. Koulutuksen tulee tuottaa laaja-alaista osaamista, mikä mahdollistaa sijoittumisen erilaisiin työtehtäviin. Alan teknisen osaamisen rinnalla korostuvat yleiset taidot, jotka sisältävät työelämä- ja kansalaistaitoja, tietotekniikka ja kommunikaatiotaitoja. Monilla aloilla vuorovaikutus, empaattisuus, eettisyys ja etiikka sekä moraali ovat keskeisiä työtapoja ja työkaluja. Tieto- ja viestintätekniikan leviäminen kaikille aloille vaatii työntekijöiltä laajempaa ammattitaitoa.
8. Työuran ja kulutuksen aikana jo hankittu osaaminen on tunnustettava täysimääräisesti, jotta aikuiset voivat suorittaa opinnot nopeammin.