Tänään tehdään tulevaisuutta.

Kehysriihessä päätetään tulevaisuudesta, ei vain vyön kiristämisestä. Suomi on noussut maailman rikkaimpien maiden joukkoon koulutuksen tuottamalla osaamisella. Sodan jälkeen kehityksemme on vailla vertaa maailman historiassa.

Koulutus Suomessa on maailman parhaita, älkäämme hukatko suurinta rikkauttamme.

Tänä vuonna kouluun menevät lapset valmistuvat työelämään vuonna 2030. He ovat tuolloin 23-vuotiaita ammattikorkeakoulu- tai yliopiston kandidaattitutkinnon suorittaneita. Tämä edellyttää, että nämä tutkinnot ja oppilaitokset ovat yhä olemassa.

Ennen vuotta 2030 työ tulee muuttumaan täydellisesti. Kiihtyvästi kehittyvä automaatio vapauttaa ihmisen monista nykyisistä tehtävistä. Tutkijat puhuvat ihmisen ja koneen välisestä uudesta työnjaosta. Ihmiset tekevät työtä, josta koneet eivät selviä, mikä vaati meiltä jokaiselta uudenlaista osaamista.

Luovuus ja ideointi ovat ihmisen suurimpia vahvuuksia. Älykäs kone kykenee korjaamaan toimintaansa, mutta se ei pysty luomaan uutta. Tässä on tulevaisuuden ammattiosaamisen ydin niin korkeakoulusta kuin ammattiopistosta valmistuneella. Vuoden 2014 ammattitaidolla ei ensi vuosikymmenellä selviä.

Koulutuksen puolustaminen ei tarkoita nykyisen museoimista.

Rahan ja organisaatioiden ohessa on puhuttava uusista sisällöistä ja opetuksen muodoista. Harvaanasutussa maassa valtakunnallinen lukiopilvi toisi monipuolisen kieltenopetuksen ja parhaan luonnontieteiden opetuksen jokaiseen lukioon. Uusi teknologiaa on mahdollisuus, ei uhka.

Yksityisyys on kyberturvallisuutta

Internetin avoimuus ja turvallisuus ovat uuden elämäntapamme tärkeimpiä tukipilareita. Netistä on tullut paitsi viihdekeskus myös uuden ajan tehdas, toimisto ja jakelukanava.

Yhä suurempi osa maailmasta pyörii Internetissä ja sitä hallitaan netin kautta. Tämä koskee niin yksilöitä, yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Virtuaalisen ja materiaalisen maailman irrottaminen toisistaan ei ole enää mielekästä eikä mahdollista.

Netin keksijä Tim Berners-Lee vaatii Internetin magna chartaa, eräänlaista perustuslakia takaamaan oikeuksiamme. Suomessa mm. Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa jyrkästi viranomaisten verkkovakoilun laajentamista.

Internet on mullistanut pankkitoiminnan, musiikin jakelun ja jopa sosiaalisen elämämme hyvin nopeasti. Tämän vuoksi yksilöiden ja yritysten oikeudet siellä ovat tärkeitä. Luonnollisesti netti kaipaa valvontaa siinä kuin materiaalinen maailmakin. Jos kaduilla on rikollisuutta, löytyy sitä myös tiedon väyliltä.  

Valtiot ovat vähintään yhtä suuri turvallisuusuhka kuin netissä toimivat rikolliset tai terroristit. Tietomme Yhdysvaltain viranomaisten toimista ja kyvystä urkkia yksilöitä osoittavat, että teknologian mahdollisuuksia käytetään väärin myös yleisen turvallisuuden nimissä.

Mikrohistorioitsija jakaa netin lyhyen historian aikaan ennen ja jälkeen Edward Snowdenin paljastuksia.

Kyberturvallisuuteen kuuluu paitsi pedofiilien ja huumerinkien nappaaminen, myös maksuliikenteen suojaus. Sen kaatuminen olisi kohtalokasta nykyiselle taloudelle.

Mikä tahansa maa voi ostaa ohjelmistoja, jotka mahdollistavat tietokoneisiin ja tietoverkkoihin tunkeutumisen anonyymisti. Sinunkin koneesi nettikamera voi lähettää kuvaa tekemisistäsi tietämättäsi. 

Urkintaohjelmistojen kehittäminen ja kauppaaminen eivät liiketoimintana poikkea tietoturvasta. Niitä kehittävät yritykset mainostavat itseään ja tuotteitaan luonnollisesti netissä.

An online Magna Carta: Berners-Lee calls for bill of rightsfor web

Christopher Soghoian: Governmentsurveillance — this is just the beginning

Alessandro Acquisti: Why privacy matters

 

Kandina työmarkkinoille

Kandidaatintutkinto on jo väylä työelämään, mutta se ei anna työelämässä tarvittavia valmiuksia. Kandidaatista pitää tehdä oikea tutkinto. Alemman tutkinnon irrottaminen  maisteriputkesta ei tarkoita luopumista ylemmästä korkeakoulututkinnosta yliopisto-opintojen tavoitteena. 

Opiskelijatutkimus 2010 kertoi, että neljännen vuoden opiskelijoista jo 27 prosenttia työskentelee säännöllisesti lukuvuoden aikana ja 39 prosenttia epäsäännöllisesti. Yliopisto-opiskelijat käyvät normaalisti työssä opintojen ohessa vakiintunut käytäntö ja työssäkäynti yleistyy opintojen edetessä. Moni siirtyy kandidaattina työelämään, vaikka jatkaakin opintojaan.

Muutos pakottaisi yliopistot luomaan koulutusohjelmia, joissa kandidaatti ei ole vain alkutaival maisteriksi johtavalla polulla. Tämä korostaisi taitojen merkitystä tietojen rinnalla ja voisi helpottaa monen yliopistosta valmistuvan tietä työelämään.

Kriittisen tieteellisen ajattelun lisäksi kandidaatit tarvitsevat hyvää kielitaitoa ja kommunikaatiovalmiuksia. Korkeakoulutetun perusosaamiseenkuuluu myös kyky työskennellä verkostoissa eri alojen ihmisten kanssa. Erilaiset tavat järjestää opintoja tukevat projektitaitojen kehittymistä. Lisäksi kandidaatintutkintoon pitäisi sisältyä riittävä tietotekniikan osaaminen.

Aalto-yliopisto kehittää jo neljää tekniikan kandidaatintutkintoa, joista voi jatkaa DI tai arkkitehtikoulutuksiin. Jos se onnistuu siellä, miksi se ei onnistuisi muualla? Laaja-alaisesta kandidaatintutkinnosta voisi jatkaa vaikka historian, valtiotieteen tai kulttuurimaantieteen maisteriopintoihin. Asioita voi katsoa uudella tavalla. Odotettavissa olevat työelämän muutokset korostavat monitaitoisuutta ja kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Myös tutkintorakenteilta pitää edellyttää joustavuutta.

Erillinen haku kandina maisteriohjelmaan voisi nopeuttaa opintoja, kun yliopistot kilpailisivat motivoituneimmista opiskelijoista. Opintojen aikainen liikkuminen eri alojen välillä helpottuu, samoin helpottuu opintojen ja työn sovittaminen yhteen. Mahdollisuus alan vaihtoon ratkaisisi myös korkeakoulutettujen täydennys- tai uudelleen koulutukseen liittyviä tarpeita. 

Opintojen keskeyttämisen sijasta moni ikuinen opiskelija voisi suorittaa tutkinnon, jonka aikana saa perustaidot asiantuntijatyöhön. Se on parempi vaihtoehto kuin kesken jääneisiin opintoihin liittyvät osaamisen vajeet ja häpeän tunteet.

Helmikuun lopulla talousprofessorit Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Matti Pohjolan ehdottivat yliopisto-opiskelijoiden siirtymisestä työelämään kolmevuotisella kandidaatintutkinnolla. Ei kuulosta radikaalilta.

Linkit:
Opiskelijatutkimus 2010

Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset 21.2.2014

Koulutusjärjestelmää ei ole varaa tuhota

Syksyllä julkaistussa osaamistutkimuksessa (PIAAC) 16-24 -vuotiaat menestyivät heikommin kuin 25-34 -vuotiaat. Lukutaidossa eroa oli 1,5 ja numerotaidoissa peräti 2,5 kouluvuoden oppimisen verran. Myös tuorein PISA-tutkimus osoittaa nuorten matematiikan osaamisen heikentymisen. Joka viidenneltä nuorelta aikuiselta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto, eikä tilanne ole muuttunut 30 vuoteen.

Heikommin peruskoulussa menestyneitä voidaan auttaa työuran alkuun ammatillisella koulutuksella, mutta siihen kohdistuvat isot leikkaukset. Tällä vaalikaudella ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on häviämässä 15 prosenttia, jopa 300 miljoonaa euroa.

Opetusministeriö jatkaa ammatillisen koulutuksen järjestäjien lukumäärän vähentämistä. Yhdellä ammattioppilaitoksella voi olla useita toimipisteitä, joiden olemassaolo riippuu koulutuksen kysynnästä ja järjestäjän taloudellisista edellytyksistä. Säästöt ajavat monta pientä oppilaitosta ahdinkoon.

 Suomi on vaurastunut sijoittamalla ihmisiin

Oppilaitosverkon supistuminen hankaloittaa siirtymistä peruskoulusta jatko-opintoihin, mikä on ristiriidassa oppivelvollisuuden laajentamisen ja myös nuorisotakuun toteuttamisen kanssa. Iso osa Suomesta on vailla toimivaa joukkoliikennettä, eikä kaikilla alaikäisillä ole kypsyyttä aloittaa itsenäistä elämää toisella paikkakunnalla.

Ammattirakenteet muuttuvat, sillä teknologian kehitys vähentää suorittavaa työtä. Ihmiset ovat erilaisia eikä kaikista ole teoreettisiin opintoihin. Siksi ammatillista koulutusta tarvitaan, vaikka tulevaisuudessa häämöttäisi asiantuntijatehtävien lisääntyminen.

Maamme on vaurastunut sijoittamalla ihmisiin. Kun Suomi 1960-luvulla päätti sijoittaa korkeakoulutukseen ja peruskouluun, olimme köyhä maa. Myös 1990-luvun laman aikana Suomesta löytyi rohkeutta katsoa eteenpäin, kun ammattikorkeakoulujen rakentaminen alkoi. Nykyisten vaikeuksien keskellä pitäisi olla malttia kehittää koulutusta, ei romuttaa sitä.

Kirjoitus on julkaistu 3.3.2014 Talouselämässä.

Pitääkö oppilaitosten keskeyttää yhteistyö Venäjän kanssa?

Tänä viikonloppuna Venäjä on tosiasiallisesti miehittänyt Krimin niemimaan ja huomenna maanantaina 3. maaliskuuta EU:n ulkoministerit päättävät mahdollisista toimista Venäjää vastaan. Jos EU päättää pakotteista, pitääkö suomalaisten oppilaitosten keskeyttää yhteistyö venäläisten kanssa? 


Tämä kysymystä pohdin parhaillaankin, kun työlistallani on artikkeli suomalaisesta tutkintojärjestelmästä venäläiseen julkaisuun. Pitäisikö minun jättää se viimeistelemättä?
Kun työskentelin European Training Foundationin (ETF) palveluksessa kolme vuotta, tein yhteistyötä useiden epädemokraattisten maiden kanssa. Olin mm. ETF:n  yhteyshenkilö Venäjälle, missä on suuri kiinnostus suomalaista koulujärjestelmää kohtaan. 

EU ja sen jäsenmaat ovat vuosikausia tehneet yhteistyötä mm. Pohjois-Afrikan dikatatuurien kanssa. Egyptin Mubarak oli USA:n liittolainen, Gaddafi oli Berlusconin kaveri ja yksi Italian tarvitseman energian myyjistä. Tunisian Ben-Ali oli Ranskan suosiossa lähes maanpakoonsa saakka. Algerian itsevaltainen presidentti Bouteflika oli Ranskassa sairaalahoidossa, kun hän ilmoitti asettuvansa jälleen kerran ehdolle vaaleihin, joita oppositio tulee boikotoimaan. 

Kovinkaan usein diktatuuri tai puutteet demokratiassa eivät ole hidastaneet länsivaltojen yhteistyötä muiden maiden kanssa. Näin myös ETF osana EU:n koneistoa työskenteli hyvin useiden diktatuurien kanssa. Jatkoimme mm. yhteistyötä Valko-Venäjän kanssa senkin jälkeen kun Bryssel oli julistanut Lukashenkon ei-toivotuksi henkilöksi. Luonnollisesti virastomme toimi komissiolta saamalla mandaatilla jatkaessaan teknistä yhteistyötä. 

Koulutuksen kehittäminen on tapa yrittää parantaa tavallisten ihmisten asemaa. Maat voivat olla luonnonvaroiltaan rikkaita, mutta kansa on yleensä köyhää. Työttömyys tai vajaatyöllisyys ovat vitsauksia, jotka ruokkivat mm. terrorismia. Pitääkö kansaa rangaista, kun sen johtajat esimerkiksi Venäjän tapauksessa rikkovat kansainvälistä oikeutta? Toinen vaihtoehto on pitää ikkunoita auki diktatuurin ulkopuolelle, jotta ihmisillä olisi tietoa vaihtoehdoista ja toivoa. 
Työryhmän esitysten pohjalta valmisteltiin lakiesitys, joka on kahteen otteeseen rauennut eduskunnassa. Artikkelini kannalta asia on hankala, koska en voi esittää hyvää suomalaista mallia, josta Venäjä voisi ottaa opiksi. Ehkä muuttuneessa tilanteessa voisinkin esittää Suomen hajanaista mallia hyvänä ja siten pyrkiä hidastamaan venäläisten uudistumispyrkimyksiä.

Valko-Venäjälle vein sanomaa opetushallinnon ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyön merkityksestä. Tunsin itseni hölmöksi, kun puhuin läntisten arvojen mukaisesti maassa, jossa ei ole järjestäytymisoikeutta kansalaisilla. Samaa virttä lauloin myös Kazakhstanissa, jossa demokratia on kovin erilainen kuin meillä. Olin jopa vuoden projektipäällikkönä hankkeessa, jossa yritimme edistää työmarkkinajärjestöjen ja koulutusviranomaisten yhteistyötä arabimaissa ja Israelissa. 

Minua on pyydetty kirjoittamaan artikkeli venäläiseen aikausikirjaan suomalaisista tutkintojärjestelmistä. Kirjoitus monimutkaisesta asiasta on vielä kesken, sillä Suomessa on erillisiä tutkintojärjestelmiä koulutusjärjestelmän eri osia varten. 


Opetusministeriön johdolla saatiin jo vuonna 2009 valmiiksi ehdotus kansalliseksi tutkintojen viitekehykseksi. Olin mukana ministeriön työryhmässä aivan kuten olin ollut vuosina 2004-2006 mukana EU:n komission ryhmässä joka loi idean eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä.

Ministeriön työryhmän esitysten pohjalta valmisteltu lakiesitys on kahteen otteeseen rauennut eduskunnassa. Artikkelini kannalta asia on hankala, koska en voi esittää hyvää suomalaista mallia, josta Venäjä voisi ottaa opiksi. Ehkä muuttuneessa tilanteessa voisinkin esittää Suomen hajanaista mallia hyvänä esimerkkinä ja siten pyrkiä hidastamaan venäläisten uudistusmispyrkimyksiä. Olisiko se oikein?

Opintovierailulla koulutuskeskuksessa Bakussa Azerbaidzanissa maalikuussa 2012.