Tulevaisuus tehdään tällä viikolla

Tämän viikon lopulla Suomi päättää mihin suuntaan haluaa mennä. Maan hallitukselta odotetaan esityksiä, joilla kuntien kustannuksia voidaan karsia – siirtämättä niitä suoraan valtion kassasta maksettavaksi. Velanhoidon ohessa kaksi suurinta julkisen talouden menoerää ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus.

Kun opetusministeri kiertää maailmalla koulutusvientiä edistämässä, säästävät kunnat peruskouluista. Ammattikorkeakouluilta on jo viety viidesosa rahoituksesta eikä yliopistojenkaan tilanne ole kummempi. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat käyneet y t-neuvotteluja henkilöstönsä kanssa. Vielä hullummaksi tilanteen tekee, että ensin rahoitusta on leikattu ja sen jälkeen kohdennettu lisämäärärahoja koko ikäluokan kouluttamiseen. Ei vaikuta johdonmukaiselta ajattelulta.

Tehtyjen ja odotettavissa olevien leikkausten lisäksi akuuttina ongelmana on ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirtäminen kokonaan valtion vastuulle. Kunnat osallistuvat tällä hetkellä 500 miljoonalla eurolla 25 ammattikorkeakoulun rahoittamiseen. Tämä raha pitäisi nyt löytää opetusministeriön sisältä. Summa on suuri, sillä ensi vuonna valtio rahoittaa ammatillista peruskoulusta noin 720 miljoonalla eurolla. Tuohon päälle tulee vielä noin miljardi euroa kunnilta, mikä hallinnollisesti on eri rahaa. 

Maailman parhaiden PISA-tulosten sijasta ihmetyksen aiheena syksyllä 2013 ovat olleet 9-luokkalaisten oppimistulosten heikentyminen. Tämä on enemmän kuin heikko signaali tulevaisuuden kannalta.

Suomi on ollut rajussa muutoksessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan eikä loppua näy. Muutosturvan maassa on myös koulutusjärjestelmän sopeuduttava, jotta se jatkossakin kehittää eri työtehtävissä tarvittavaa ammattitaitoa. Tähän työhön oppilaitoksilla tulee olemaan aiempaa pienet resurssit. Moni asia on tehtävä eri tavoin ja eripaikoissa kuin tänä päivänä.

Alkavana talvena Suomessa ihmetellään esityksiä ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen toimipisteiden lakkauttamisista, sillä pelkät hallintorakenteiden muutokset eivät riitä kustannusten karsimiseen. Tämä koskee myös Helsingin ympäristöä, ei vain maakuntien Suomea. Samalla on päätettävä miten niukkenevat rahat jaetaan. Esi- ja peruskoulua lukuun ottamatta oppilaitoksia on jatkossa rahoitettava ennemmin tulosten kuin opiskelijoiden säilyttämiseen perusteella.

Tulevaisuus ei tapahdu itsestään vaan se tehdään.  Vastakkain eivät ole nuoriso ja vanhukset vaan punnittavana on maamme tulevaisuus. Ensin me uskoimme vihreään kultaan ja sittemmin matkapuhelimiin. Hyvinvointi ja vauraus kasvoivat suomalaisten osaamisesta. Nyt tulevaisuuden mantramme ei voi olla pikakoulutettu hoiva-avustaja vanhuksia hoitamassa.

Emme hyvästele vielä aikuiskoulutusta

Suomi on paistatellut päivää koulutuksen mallimaana jo pitkään. Uusinta vahvistusta erinomaisuudellemme saimme syksyllä, kun OECD:n ensimmäinen tutkimus aikuisten perustaidoista ylisti Suomea. PIAAC-tutkimuksen mukaan meidän luku- ja numerotaitomme ovat erinomaisia.  Tämä on kuitenkin vain osatotuus, sillä ikäryhmien väliset erot ovat suuria.  Alle 40-vuotiaat suomalaiset ovat maailman kärkeä, mutta sitä vanhempien taidot ovat vain keskimääräisellä OECD:n tasolla.

PIAAC vahvisti, että Suomen muuttuminen koulutusyhteiskunnaksi peruskoulun myötä on ollut menestys. Samalla tulokset kertovat, että ennen peruskoulua koulunsa käyneet saivat heikommat eväät elämänmatkalleen. Tätä eroa on yritetty paikata aikuiskoulutuksella.

Vielä neljä vuotta sitten uskottiin, että aikuiskoulutuksen kautta voidaan vastata työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin sekä lievittää niiden vaikutuksia. Ammatillisia tutkintoja ja koulutusta haluttiin kehittää työelämälähtöisesti. Tämän työn lähtökohdiksi ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen (AKKU) johtoryhmä linjasi vuonna 2009 työssä ja työn ohella tapahtuvan oppimisen, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen, tutkintojen ja tutkinnon osien joustavat yhdistelymahdollisuudet ja kysyntälähtöisyyden.  

Nämä kauniit sanat pyörivät yhä opetusministeriön työryhmien asialistoilla, mutta rahoituksen ja aloituspaikkojen leikkaukset sekä siirrot ovat tuoneet yt-neuvottelut ja irtisanomiset oppilaitoksiin. Ammatillisen koulutuksen valtakunnallisessa seminaarissa Kuopiossa, 12 - 13. marraskuuta, opetusministeriön edustajat antoivat tulosvaroituksen koulutuksenjärjestäjille, joten ainakin osalla koulutuksen järjestäjiä tulevaisuus näyttää yhtä hankalalta kuin kotimaisella paperiteollisuudella.

Näyttötutkinnot ja niihin valmistava koulutus ovat keskeinen osa ammatillista aikuiskoulutusta ja niihin osallistuu vuosittain noin 60.000 suomalaista. Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan näyttötutkintojen suorittamiselle on yhteys yrityksen tuottavuuteen. Tässäkin tutkimuksessa havaittiin ero vanhempien ja nuorempien ikäluokkien välillä. Luokittelun ikäraja oli tällä kertaa 35 vuotta.  

Molemmat tutkimukset, joihin olen viitannut, puolustavat aikuiskoulutusta nimenomaan yli 40-vuotiaiden parissa. Suomi yrittää myllertää julkisia palveluja vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. On selvää, että koulutuksen rakenteiden on myös muututtava. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että me aikuiset tarvitsemme meille suunnattua koulutusta jatkossakin. Yhä useammin se varmasti tapahtuu samassa organisaatiossa kuin nuorten koulutus, mutta nuorilla ja aikuisilla on erilaiset oppimisen tarpeet. Siksi heitä varten tarvitaan erilaisia oppimisen ja koulutuksen muotoja. Myös jatkossa.