Toisen asteen koulutuksen rakenneuudistus kompuroi eduskunnassa

Eduskunnan sivistys- ja perustuslakivaliokunnat käsittelevät parhaillaan esityksiä koulutuksen järjestäjäverkko- ja rahoituslaeiksi. Kyse on viimeisestä osasta hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, joka näyttäisi etenevän.

Perustuslakivaliokunta on jo ottanut kriittisen kannan rahoituslakiin: Valiokunta pitää lakiesitystä vaikeaselkoisena. Siinä on ongelmia kuntien itsehallinnon ja kansalaisten sivistyksellisten oikeuksien näkökulmista. 

Sivistysvaliokunta on lähettänyt myös järjestäjäverkkolain perustuslakivaliokuntaan. 

Molempien lakien osalta asiantuntijoiden kuulemiset jatkuvat sivistysvaliokunnassa.

Kumpikin valiokunta kokoontuu perjantaihin 6.3. asti neljä kertaa viikossa. Eduskunta päättää työskentelynsä 13.3, johon mennessä lakiesityksen on oltava hyväksytty tai se raukeaa.

Eduskunta käsittelee huomenna keskiviikkona 18. helmikuuta välikysymystä koulutuksesta ja äänestää perjantaina eduskunnan luottamuksesta. Jos hallitus häviää luottamuslauseäänestyksen, jäävät lait hyväksymättä. Tämä ei kuitenkaan kumoa toisen asteen koulutukseen kohdistuvia säästöjä, jotka tulevat voimaan 2017 mennessä.

On hyvä muistaa, että alkuvuoden aikana hallituksen valmistelemat rakenneuudistukset ovat kaatuneet hallituksen sisäisiin mielipide-eroihin eivät opposition vastustukseen.

Hallituksen rakennepoliittisessa päätöksessä 30.11.2013 toisen asteen koulutukseen päätetyt 260 miljoonan leikkaukset on kytketty käsiteltäviin lakiesityksiin. Tästä on syntynyt käsitys, että lakiesitysten kaatuminen peruuttaisi leikkaukset. Näin ei tapahdu, sillä leikkaus on jo huomioitu kehysbudjetissa.

Leikkauksen palauttaminen toisen asteen koulutukseen edellyttäisi yhtä suurta säästöä johonkin muualle. Tämä ei ole todennäköistä maaliskuun kehysriihessä eikä vaalien jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa.

Tarve ammatillisen koulutuksen sisällölliseen ja rakenteelliseen uudistamiseen pysyy lakiesitysten etenemisestä riippumatta, koska koulutuksen järjestäjillä tulee olemaan nykyistä vähemmän julkista rahoitusta toimintaansa.

Välikysymys on luettavissa täältä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto rahoituslaista löytyy täältä.  

Millaista koulutusta tarvitsemme, kun yhä useampi luo oman työnsä?

Millaista ammatillista koulutusta tarvitsemme kun yhä useampi nuori ja aikuinen joutuu luomaan oman työnsä palkkatyön sijaan?
Avainkysymys on alakohtaisten ja yleisten taitojen tasapaino, keskinäinen suhde ja sisältö. Tämä ratkaisee myös laaja-alaista osaamista ja kohdistettua osaamista vaativiin työtehtäviin kouluttamisen saman aikaisesti samoja osaamiskokonaisuuksia hyödyntäen.

Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi, että yhä useampi työskentelee vuorotellen tai jopa päällekkäin yrittäjänä ja palkansaajana. Tähän maailmaan perinteinen kuva ammattiin valmistavasta koulutuksesta sopii huonosti. 

Työmarkkinat moninaistuvat ja työnteko saa uusia muotoja. Samaa odotetaan koulutukselta. Muutospaineet kohdistuvat ensimmäisenä ammatilliseen perus- ja aikuiskoulutukseen, jotka ovat lähinnä työelämää olevat osat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tähän tarpeeseen ei vastata jakamalla uudelleen koulutuksen järjestämislupia.

Suomalainen ammatillinen koulutus on rakennettu kehittämään toiminnallisia, sosiaalisia ja eettisiä valmiuksia, joista muodostuu ammattitaito. Se on edellytys työtehtävien menestykselliselle suorittamiselle. Tämä vaatimus ei katoa. 

Ammattien tekniset sisällöt, taidot ja tiedot vanhenevat aiempaa nopeammin, mutta yleisemmät työelämässä toimimisen taidot muuttuvat hitaammin. Ne liittyvät olennaisesti ihmisten kanssa tuloksellisesti toimimiseen olipa kyse työyhteisöstä, alihankintaverkostosta tai asiakassuhteista. Käytännön työelämätaitoja ovat täsmällisyys ja aikatauluista huolehtiminen. Niitä työnantaja tai toimeksiantaja arvostaa. 

Ammattitaidon käsite laajenee, kun työmarkkinoille tulee entistä enemmän tehtäviä, jotka eivät vaadi alakohtaista erityisosaamista. Voivatko yleiset työelämätaidot muodostaa ammatillisen tutkinnon? Nehän ovat osa ammattitaitoa alasta tai työtehtävästä riippumatta.

Tutkintojen perusteiden muokkaamisen lisäksi kyse on koulutusta ohjaavasta kulttuurista. Tottelijoiden sijaan työelämässä tarvitaan ihmisiä jotka oivaltavat mahdollisuuksia ja tarttuvat toimeen. Oppimaan oppimista vahvistaa koulutus, jossa opiskelijalla on lupa kokeilla, erehtyä, epäonnistua ja jopa rikkoa rajoja. 

Koulutuksen tehtävä on auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa. Tämä edellyttää mahdollisuuden tarjoamista itsensä kehittämiseen.

Näissä asioissa ammatillinen koulutus, joka suurelta osin tapahtuu työpaikoilla, voisi näyttää suuntaa koko koulutusjärjestelmälle.

 

TEM:n julkaisu: Työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojenmuutostrendejä selvittävän ja kehittävän työryhmän loppuraportti

On pakko uudistua, kun rahat vähenevät.

Suomi on vyötäisiään myöten suossa eikä ylöspääsystä ole tietoa. Viimeisen kahden vuoden aikana linjatut rakenneuudistukset ovat yksi kerrallaan kaatuneet. Jotkut toivovat, että näin käy myös eduskunnan käsittelyssä oleville toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkko- ja rahoituslaeille. 

Lakien säätämättä jättäminen ei kuitenkaan säästä oppilaitoksia, joille ei riitä opiskelijoita. 

Lakiesitysten kaatuminen ei kumoaisi jo tehtyjä säästöpäätöksiä, joista kaikkia ei ole vielä toimeenpantu. Kun ammatilliselta peruskoulutukselta katoaa vajaat 20 prosenttia ja aikuiskoulutukselta 38 prosenttia rahoituksesta, on pakko tehdä jotain.  

Fiksut koulutuksen järjestäjät miettivät jo nyt, mikä on paras tapa järjestää ammatillista koulutusta omalla toimialueella. Monia muutoksia on edessä niilläkin organisaatioilla, jotka varmasti saisivat jatkoluvan opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Uudistus on vietävä loppuun,.

 

Koko koululaitoksella, ammatillinen mukaan lukien, on toimitilaongelma. Useimmilla paikkakunnilla on liikaa opetustiloja tarpeeseen nähden.  Joissain paikoissa tarvitaan ehkä vielä lisää tiloja.

Jos ammattiopisto jää liian suureksi, voisiko se toimia myös yritysten toimitilana?

Tilan tarpeeseen vaikuttavat myös ammattikoulutuksen digitalisoituminen ja työssä oppimisen lisääntyminen. Pelkkä tutkintojen uudistaminen ei riitä vaan tarvitsemme myös uudenlaisia oppimisympäristöjä. 

Virtuaalitodellisuutta hyödynnetään Suomessa mm. risteilyalusten suunnittelussa, joten se kelpaisi varmasti myös ammattiin oppimisen ympäristöksi. Koulun digitalisointi on paljon enemmän kuin tietopilvestä löytyviä oppimateriaaleja. 

Ammatillisen koulutuksen digitalisointi on vasta ajatusten tasolla, mutta oppiminen työpaikoilla on lisääntynyt. Jatkossa tarvitsemme entistä enemmän joustavampia mahdollisuuksia yhdistää oppimista työpaikalla ja oppilaitoksissa.Tämä tuo säästöjä ja oikein toteutettuna parantaa oppimistuloksia eli ammattitaitoa.

Kansa: Ammatillisesta ei leikata

Kansalaisten listalla ammatillinen koulutus on poliisin ja kansaneläkkeen kanssa viimeisiä säästökohteita. Lukiosta, korkeakouluista ja jopa perusopetuksesta leikkaaminen tuntui helpommalta.Tämä oli selkeä viesti Taloustutkimuksen Iltalehdelle teettämässä kyselyssä.

Kyllä kansa tietää.

Kaikki tilastot osoittavat, että vain peruskoulun käyneet työllistyvät heikoiten. He ovat muita useammin työttömänä tai syrjäytyvät kokonaan työmarkkinoilta. Koulutuksella on siis väliä ja toisen asteen ammatillisella tutkinnolla voi myös hakeutua korkeakouluun jatko-opintoihin.

Nimensä mukaisesti ammatillinen koulutus on kaikista koulutusmuodoista lähimpänä työelämää.

Ammattiin opiskeleminen onkin parasta turvaa mitä ihminen voi itselleen hankkia. Ammatillinen peruskoulutus, joka tarjoaa eväät elämään ja pätevyyden työhön, on ehkä parasta nuorisotyötä. Ammatillinen aikuiskoulutus puolestaan kehittää työelämää yhdessä yritysasiakkaidensa kanssa.

Ammatillinen koulutus on perusopetuksen jälkeen toiseksi suurin osa suomalaista koulutusjärjestelmää. AMKE:n jäsenet, jotka edustavat yli 90 prosenttia ammatillisen koulutustarjonnasta, kouluttivat viime vuonna yli 340 000 suomalaista.