Suomen on otettava itseään niskasta kiinni

Suurin osa Euroopan maista on lisännyt koulutuksen rahoitusta vuodesta 2013, vaikka talous vielä junnaa ei kasvua näy. Suomi, Irlanti, Kreikka ja Tsekki ovat sen sijaan supistaneet koulutuksen rahoitusta.

Maamme hallitus on päätynyt päinvastaiseen ratkaisuun kuin Baltiassa ja Pohjoismaissa. Olemme ilmeisesti kadottaneet uskon osaamisen ja koulutuksen merkitykseen kansakunnan kohtalon muovaajana.

Suomen pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni, ennen kuin aiheutamme korvaamatonta vahinkoa itsellemme. Mittavat säästöt pakottavat vähentämään henkilöstöä ja sulkemaan yksittäisiä oppilaitoksia. Ne kääntävät huomion parantamisen tarpeista pelkkiin kulukuureihin, vaikka suomalainen koulutus on jäämässä kehityksen kyydistä.

Leikkaukset ovat erityisen harmillisia kolmesta syystä:

1. Perusopetuksen oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun, mistä viestivät OECD:n PISA- ja PIAAC-tutkimusten tulokset. Perusopetuksen aikana opitaan tällä hetkellä vähemmän kuin vuosituhannen alussa. Tämä heijastuu kaikkiin jatko-opintoihin.

2. Tavat oppia muuttuvat elinympäristöjemme teknologisoituessa. Oppilaitokset ovat menettäneet tiedon monopolin ja vielä hurjempaa on tiedon nopea vanheneminen. Oppimisessa pitää siirtyä pänttäämisestä oivaltamiseen ja muihin taitoihin. Tätä korostavat myös Sitran tunnistamat trendit.

3. Aikuisten koulutustarpeet lisääntyvät, kun muutokset työelämässä ovat yleisempiä ja äkillisempiä. Osaaminen ja ammattitaito vanhenevat hetkessä, kun työpaikka tuhoutuu. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Aikuiskoulutus ei yksin luo työpaikkoja, mutta Suomeen ei tule investointeja ilman osaavan työvoiman tarjontaa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän paradigma on muuttumassa. Se vaatii uudenlaisia oppimisympäristöjä ja uutta osaamista henkilöstöltä. Samalla on uudistettava opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteet.

Tämä tarve ulottuu myös ammatilliseen ja korkeakoulutukseen. Jo tänään on koulutettava ihmisiä, jotka kykenevät muuttamaan työelämää. 

Linkit:

Eurydice Facts and Figures: National Sheets on Education Budgets in Europe 2014.

Sitran trendilista

Koulutuksen alasajo on arvovalinta

260 miljoonaa euroa on ammatillisen koulutuksen ja lukioiden osuus kestävyysvajetalkoissa. Tämän verran 16–19-vuotiaat, heidän vanhempansa ja tulevat työnantajansa antavat omasta tulevaisuudestaan. Tämä ratkaisu oli arvovalinta.


Säästöpäätökset tarkoittavat, että moni oppilaitos tai oppilaitosta ylläpitävä koulutuksen järjestäjä menettää taloudelliset edellytykset toimintansa jatkamiseen. Nyt on aika maan eri osissa kokoontua yhteisen pöydän ääreen miettimään, miten mahdollisuudet kouluttautua turvataan mahdollisimman hyvin.


Muodolliset päätökset tulevat opetus- ja kulttuuriministeriön antamina järjestämislupina, mutta tosiasialliset ratkaisut tehdään alueilla. Niitä tekemään kannattaa koota yhteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjät, kunnat sekä työ- ja elinkeinoelämän edustajat. Käytännön työstä vastaavia opettajiakaan ei kannata unohtaa uuden oppilaitosverkon rakentamisessa.


Säästöjen lisäksi koulukentällä on edessään toinen suuri tehtävä. Oppilaitosverkon uudistuessa on rakennettava 2020-luvun tarpeisiin oppimisympäristöjä, jotka innostavat nuoria oppimaan ja kouluttautumaan. Elinympäristömme muuttuu ja teknologisoituu nopeasti, mikä muuttaa tapojamme oppia sekä etsiä ja omaksua tietoja ja taitoja. Moni nykyisistä tutkinnoista vanhenee ennen kuin tänä vuonna peruskoulussa aloittaneet ovat työikäisiä vuoden 2030-tienoilla.


Uuden mahdollisuuden antaminen perusopetuksen jälkeen on ollut ammatillisen koulutuksen päätehtävä osaavan työvoiman kouluttamisen ohella. Tämän vuoksi ammatillinen koulutus kantaa päävastuuta nuorisotakuusta.


Suomi on 1960-luvulta lähtien tavoitellut tasa-arvoisempia mahdollisuuksia koulutukseen. Edistystä on tapahtunut, mutta köyhien lapsilla on yhä vielä heikommat lähtökohdat oman elämänsä rakentamiseen.


Erityisen huolestuttavaa on suurten kaupunkien sisällä tapahtuva eriytyminen. Sijainti sekä oppilaiden perhetausta on ensisijainen syy eroihin koulujen oppilaitosten välillä. Lisääntyvä työttömyys, köyhyys ja muu huono-osaisuus näkyvät koulukohtaisissa oppimistuloksissa ja jatko-opintoihin siirtymisessä.


Suomi kaipaa uudistumista eikä se tapahdu itsestään. Avainsana on koulutus, joka luo osaamista. Itsenäistymisen jälkeen Suomi sai oppivelvollisuuden. 1960-luvulla luotiin peruskoulu ja valtakunnallinen yliopistolaitos. Jopa 1990-luvun laman aikana perustettiin ammattikorkeakoulut ja näyttötutkintojärjestelmä aikuisille. Nyt 2010-luvulla koulutusta on alettu ajaa alas. Lyhytnäköisempiä ratkaisuja on vaikea kuvitella.


Kirjoitus on julkaistu myös 5.12.2014 STTK:n blogissa.

On tämä ammattien kato jo nähty!

Kaiken tiedon digitalisoituminen ja yhä yleiskäyttöisempi informaatioteknologia muuttavat elin- ja työympäristöämme nopeasti. Samalla muuttuvat toimialat ja ammatit elleivät ne peräti katoa.

Perinteiset valko- ja sinikaulustyön rajat hämärtyvät, kun tekniikka vapauttaa asiantuntija-toimihenkilön lisäksi työntekijöitä sidoksesta aikaan ja paikkaan. Tietotyö ei ole enää työelämän eliitin yksinoikeus. Muutospaineita tulee sekä ammatilliseen että korkeakoulutukseen.

Miten ennakoidaan työelämän tarpeita ja suunnitellaan koulutustarjontaa, jos elämme jo uutta teollista vallankumousta? Kysymys on aiheellinen, vaikka teollinen vallankumous alkaisi vasta 2015 vaalien jälkeenkin.

Ammattikoulun työsali Trentossa Italiassa. Kuva on keväältä 2013.

"On tämä jo nähty aiempien teknologisten mullistusten yhteydessä. Hevosmiehetkin katosivat ja nyt ehkä rekkakuskit!" 

Tämän vastauksen saan usein, kun puhun digitaalisen vallankumouksen vaikutuksesta ammatteihin ja työllisyyteen. Totta, mutta muutoksen tahti on nyt huimasti nopeampaa kuin taannoin.

Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi 1882 Tampereella, mutta Lapin viimeiset perukat saivat kiinteän sähköverkon 1970-luvulla. Tänä päivänä innovaatiot, uudet teknologiat ja tuotteet leviävät reaaliaikaisesti Internetin välityksellä ja ovat heti käytettävissä eri puolilla maailmaa. Muutoksesta on tullut samanaikainen.

Suomessa rakennemuutos ja teknologia tuovat tuhoa nopeammin kuin luovat työpaikkoja. Tästä viestii työttömyyden kasvu. Uusia ammettaja varmasti syntyy joskus, mutta ne eivät lohduta nyt 330 000 työtöntä työnhakijaa. Teknologinen murros odotettavasti pahentaa kohtaanto-ongelmaa, kun tarjolla olevan työvoiman osaaminen ei vastaa syntyvien tehtävien vaatimuksia.

Uudet teknologiat vähentävät työvoimatarvetta nykyisillä ammattialoilla. Syntyvät tehtävät vaativat monesti - eivät toki aina - erilaista osaamista. Vanhojen ammattirakenteiden perusteella tuskin kannattaa uusien alojen työvoimatarvetta arvailla. Ei ainakaan historiatietoon nojaten elleivät tilastot kerro jonkin ammatin katoamisesta.

Työn muutosta pohtivat asiantuntijat ovat aika yksimielisiä siitä, että ihmisillä säilyvät työtehtävät, joissa luontaiset ominaisuutemme ovat parempia kuin koneet. Suomessa uskotaan säilyvän työn, joka tehdään ihmistä lähellä. Tältä perustalta voisi uskaltautua myös määrällisiä tarpeita arvioimaan. Savupiipun nuohoamista tai kärsämäkeläisen vanhuksen hoitamista ei ulkoisteta toiselle mantereelle.

Yleiskäyttöiset teknologiat tarkoittavat, että työ eri aloilla voi samankaltaistua yli palvelujen ja tuotannon raja-aidan. Kun työ on koneiden käyttöä tai ohjelmointia, ei lopputuotteella tai palvelulla ole nykyisen kaltaista merkitystä ammattitaidon kannalta. Toisaalta edessä voi olla jako massatuotantoon ja yksilölliseen käsityöläisyyttä lähestyvään tuotantoon, joka sekin hyödyntää ICT:n kaikki mahdollisuuksia. 


Ennakoinnissa on mietittävä minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan eri työtehtävissä. Ihmisten kanssa toimiminen ja kommunikointi, turvallisuuden ja ympäristöasioiden huomioiminen ja kyky ratkoa ongelmia ja toimia poikkeustilanteissa voivat olla automaation ajan ydinosaamista työssä käytettävien menetelmien hallinnan ohessa. Ehkä samalla koulutuksella voi jatkossa työllistyä entistä erilaisemmille aloille.

Uudet koneet, laitteet ja ohjelmistot tulevat käyttöön investointisyklien mukaisesti. Osaamistarpeet muuttuvat sen mukaan kuin Suomeen tehdään sijoituksia. Ilman muutosta emme pysy maailmantalouden vauhdissa mukana. Kaikki yritykset ja toimialat eivät tule muuttumaan samaa vauhtia. Muutos on myös eritahtista, vaikka samaan aikaan eri toimialat etenevät samaan suuntaan.Tämä tekee ennakoinnista ja sen tulosten käyttämisestä koulutussuunnittelusta vieläkin hankalampaa. Suoraviivaisen kehityksen aika on ohi.

Lukion ja ammatillisen koulutuksen kyky palvella kansalaisia heikkenee

Ammatillinen ja lukiokoulutus ovat historiansa suurimpiin kuuluvan mullistuksen edessä. On suuri vaara, että niiden kyky palvella kansalaisia ja elinkeinoelämää heikkenee.  Väestön ja siten työvoiman mahdollisimman korkean osaamisen ja sivistyksen turvaaminen vaikeutuu, mikä on täysin ristiriidassa yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden kanssa.

Rahoitusta on jo päätetty leikata kovalla kädellä. Lukiokoulutus menettää yli 10 prosenttia, ammatillinen peruskoulutus 15 prosenttia ja ammatillinen lisäkoulutus kolmanneksen rahoituksestaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausunnoille lakiesitykset toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamisesta ja järjestäjäverkon kokoamisesta. Uudistuksia on valmisteltu rinnakkain, mutta niiden yhteisvaikutuksia koulutuksen tarjontaan ei ole arvioitu. On epäselvää parantavatko uudistukset lukioiden ja ammattiopistojen tilannetta.

Rahoituksen leikkaaminen pakottaa kokoamaan yhteen koulutuksen järjestäjäverkkoa ja samalla varmasti harvenevat myös oppilaitokset. Ilman järjestäjäverkon kokonaistarkastelua heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat järjestäjät lopettavat toimintansa eikä väestön koulutustarpeisiin kyetä vastaamaan koko maassa.

Toinen kokonaistarkastelua puoltava tekijä on maan väestökehitys. Opiskelu- ja työikäinen väestö kasvaa tai supistuu eri tahtiin maan eri osissa. Suurten kaupunkien väestönkasvu ei lopu, mutta tämä ei oikeuta koulutuksen lakkauttamista haja-asutusalueilla. Oppilaitosten rinnalla tarvitaan muitakin tapoja viedä koulutus kaikkien ulottuville. Onneksi meillä on internet.

EU-puheenjohtajakaudellaan vuonna 2006 Suomi edisti tietoon perustuvaa johtamista. Ammatillisen koulutuksen tuloksellisuusrahoitus on yli kymmenen vuoden ajan tuottanut tietoa eri koulutuksen järjestäjien suoriutumisesta tehtävissään. Lisäksi Opetushallitus on kerännyt tietoa esimerkiksi opintojen keskeyttämistä. Nämä tiedot viestivät suoraan minkälaiset koulutuksen järjestäjät ovat selvinneet hyvin perustehtävistään. Tällaista tietoa ei ole käytetty tulevat järjestäjäverkon kriteereiden muodostamisessa.

Suomi on syöksynyt suurtyöttömyyteen. Maatamme ravistelevat väestön ikääntyminen, talouden rakennemuutos, yleiseurooppalainen matalasuhdanne ja Venäjän-Ukrainan kriisi. Tässä tilanteessa koulutus tarvitsee riittävät voimavarat uudistumiseen, ei leikkauksia.