Pitääkö oppilaitosten keskeyttää yhteistyö Venäjän kanssa?

Tänä viikonloppuna Venäjä on tosiasiallisesti miehittänyt Krimin niemimaan ja huomenna maanantaina 3. maaliskuuta EU:n ulkoministerit päättävät mahdollisista toimista Venäjää vastaan. Jos EU päättää pakotteista, pitääkö suomalaisten oppilaitosten keskeyttää yhteistyö venäläisten kanssa? 


Tämä kysymystä pohdin parhaillaankin, kun työlistallani on artikkeli suomalaisesta tutkintojärjestelmästä venäläiseen julkaisuun. Pitäisikö minun jättää se viimeistelemättä?
Kun työskentelin European Training Foundationin (ETF) palveluksessa kolme vuotta, tein yhteistyötä useiden epädemokraattisten maiden kanssa. Olin mm. ETF:n  yhteyshenkilö Venäjälle, missä on suuri kiinnostus suomalaista koulujärjestelmää kohtaan. 

EU ja sen jäsenmaat ovat vuosikausia tehneet yhteistyötä mm. Pohjois-Afrikan dikatatuurien kanssa. Egyptin Mubarak oli USA:n liittolainen, Gaddafi oli Berlusconin kaveri ja yksi Italian tarvitseman energian myyjistä. Tunisian Ben-Ali oli Ranskan suosiossa lähes maanpakoonsa saakka. Algerian itsevaltainen presidentti Bouteflika oli Ranskassa sairaalahoidossa, kun hän ilmoitti asettuvansa jälleen kerran ehdolle vaaleihin, joita oppositio tulee boikotoimaan. 

Kovinkaan usein diktatuuri tai puutteet demokratiassa eivät ole hidastaneet länsivaltojen yhteistyötä muiden maiden kanssa. Näin myös ETF osana EU:n koneistoa työskenteli hyvin useiden diktatuurien kanssa. Jatkoimme mm. yhteistyötä Valko-Venäjän kanssa senkin jälkeen kun Bryssel oli julistanut Lukashenkon ei-toivotuksi henkilöksi. Luonnollisesti virastomme toimi komissiolta saamalla mandaatilla jatkaessaan teknistä yhteistyötä. 

Koulutuksen kehittäminen on tapa yrittää parantaa tavallisten ihmisten asemaa. Maat voivat olla luonnonvaroiltaan rikkaita, mutta kansa on yleensä köyhää. Työttömyys tai vajaatyöllisyys ovat vitsauksia, jotka ruokkivat mm. terrorismia. Pitääkö kansaa rangaista, kun sen johtajat esimerkiksi Venäjän tapauksessa rikkovat kansainvälistä oikeutta? Toinen vaihtoehto on pitää ikkunoita auki diktatuurin ulkopuolelle, jotta ihmisillä olisi tietoa vaihtoehdoista ja toivoa. 
Työryhmän esitysten pohjalta valmisteltiin lakiesitys, joka on kahteen otteeseen rauennut eduskunnassa. Artikkelini kannalta asia on hankala, koska en voi esittää hyvää suomalaista mallia, josta Venäjä voisi ottaa opiksi. Ehkä muuttuneessa tilanteessa voisinkin esittää Suomen hajanaista mallia hyvänä ja siten pyrkiä hidastamaan venäläisten uudistumispyrkimyksiä.

Valko-Venäjälle vein sanomaa opetushallinnon ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyön merkityksestä. Tunsin itseni hölmöksi, kun puhuin läntisten arvojen mukaisesti maassa, jossa ei ole järjestäytymisoikeutta kansalaisilla. Samaa virttä lauloin myös Kazakhstanissa, jossa demokratia on kovin erilainen kuin meillä. Olin jopa vuoden projektipäällikkönä hankkeessa, jossa yritimme edistää työmarkkinajärjestöjen ja koulutusviranomaisten yhteistyötä arabimaissa ja Israelissa. 

Minua on pyydetty kirjoittamaan artikkeli venäläiseen aikausikirjaan suomalaisista tutkintojärjestelmistä. Kirjoitus monimutkaisesta asiasta on vielä kesken, sillä Suomessa on erillisiä tutkintojärjestelmiä koulutusjärjestelmän eri osia varten. 


Opetusministeriön johdolla saatiin jo vuonna 2009 valmiiksi ehdotus kansalliseksi tutkintojen viitekehykseksi. Olin mukana ministeriön työryhmässä aivan kuten olin ollut vuosina 2004-2006 mukana EU:n komission ryhmässä joka loi idean eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä.

Ministeriön työryhmän esitysten pohjalta valmisteltu lakiesitys on kahteen otteeseen rauennut eduskunnassa. Artikkelini kannalta asia on hankala, koska en voi esittää hyvää suomalaista mallia, josta Venäjä voisi ottaa opiksi. Ehkä muuttuneessa tilanteessa voisinkin esittää Suomen hajanaista mallia hyvänä esimerkkinä ja siten pyrkiä hidastamaan venäläisten uudistusmispyrkimyksiä. Olisiko se oikein?

Opintovierailulla koulutuskeskuksessa Bakussa Azerbaidzanissa maalikuussa 2012.