Onko tutkinnon suorittaminen tärkeämpi tavoite ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa?

Opiskelijan tehtävä on opiskella, valmistua ja siirtyä oppilaitoksesta työelämään. Tämä peruslogiikka pätee niin ammattiopistossa, ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa. Se koskee myös heitä, jotka yliopisto kouluttaa omiksi tutkijoikseen. Harvoja ihmelapsia lukuun ottamatta ennen tohtoriopintoja on valmistuttava maisteriksi, joka on yliopiston perustutkinto.

Opetusministeriö ehdottaa yliopistoille rahoitusmallia, joka mittaa koulutuksen (41 %), tutkimuksen (34 %) sekä koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteiden (25 %) toteutumista. Suoritettujen ylempien korkeakoulututkintojen (perustutkinto) osuus koko rahoituksesta on 16 prosenttia tai 37 prosenttia koulutustehtävän rahoitusosuudesta. Valmistumisen jälkeisen työllistymisen painoarvo on yksi prosentti.

Millekään muulle koulutusmuodolle Suomessa ei hyväksyttäisi rahoitusmallia, jossa tutkinnon suorittaneena työelämään siirtymisen osuus rahoituksesta on näin alhainen.

Ammattikorkeakoulut saavat rahoituksestaan 77 prosenttia tuloksellisen toiminnan johdosta. Onko tutkinnon suorittaminen tärkeämpi tavoite ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa? Ammatilliseen koulutukseen, joka kouluttaa osin alaikäisiä lapsia, tulevaan rahoitusmalliin kaavaillaan ainakin 50 prosentin painoa-arvo opintosuorituksille, valmistumiselle ja työelämään siirtymiselle.

Koulutuksen läpäisyn parantaminen ja siten nopeampi siirtymistä tutkinnon suorittaneena työelämään on jo tärkeä koulutuspoliittinen tavoite, joka liittyy tiiviisti myös pyrkimyksiin työurien pidentämisestä. 

Suomen talouden kannalta on olennaista, että opinnoista valmistuneiden palkkataso on yleensä parempi kuin opiskelijana työskentelevien. Tämä tarkoittaa, että he myös maksavat enemmän veroja ja siten osallistuvat enemmän mm. koulutuksen rahoittamiseen.

Jo tehdyt ja meneillään olevat koulutuksen rahoitusuudistukset tukevat hyvin konkreettisesti tätä tavoitetta, koska ne edellyttävät korkeakouluilta ja ammatillisilta oppilaitoksilta uudenlaista otetta opintojen järjestämiseen ja opiskelijoista huolehtimiseen.

Opintojen eteneminen ja päättäminen tutkinnon suorittamiseen ovat myös opiskelijan etu. Opintojen viivästymisen tai keskeytymisen kielteiset vaikutukset yksilölle on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Valmistumisella on siis väliä.

Tutkintojen suorittaminen ja opintopisteiden kertyminen ovat konkreettisia mittatikkuja, joita käytetään ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoituksen määräytymisessä. Ne ovat kuitenkin määrällisiä mittareita eivätkä hälvennä koulutuksen tehostamispyrkimyksiin liittyviä epäilyjä koulutuksen tason laskusta.

Tämän vuoksi korkeakoulujen rahoitusjärjestelmiin otetaan mukaan opiskelijapalautteen kerääminen. Se korostaa opetuksen ja opiskelijoiden ohjauksen merkitystä yliopistossa. Yhdessä tavoiteaikaisen opiskelemisen mittaamisen (55 opintopisteen suorittaminen vuodessa) kanssa se ohjaa yliopistoja poistamaan joutuisan opiskelun esteitä.

Myös työelämästä kerättävä palaute valmistuneiden osaamisesta antaisi arvokasta laadullista tietoa yliopiston toiminnasta. Ammatillisessa koulutuksessa työelämäpalautetta valmistuneiden osaamisesta pidetään itsestään selvänä, sitä pitäisi kerätä myös asiantuntija-ammatteihin valmistuvista.