Eduskunta käsittelee esityksiä koulutuksen
järjestäjäverkkoja ja rahoitusjärjestelmiä koskeviksi laeiksi. Samaan aikaan
opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan kriteereitä ammatillisen
koulutuksen ja lukion järjestämislupien uudelleen jakamiselle. Hakuprosessi
käynnistyy alkuvuoden aikana.
Lakiesityksen mukaan luvan saajalla pitää olla ammatilliset
ja toiminnalliset edellytykset, joilla vastataan olemassa olevaan
koulutustarpeeseen. Viime kädessä lupien
myöntäminen perustuu luonnollisesti poliittiseen harkintaan.
Seuraavan hallituksen opetusministerillä tulee olemaan
harvinaisen paljon valtaa toisen asteen koulutusverkosta päätettäessä. Vakaan
harkinnan lisäksi toivon tulevalta ministeriltä näkemystä tulevaisuuden
tarpeisiin vastaamisesta.
Tarvittava näkemyksellisyys ei synny nykyisten oppilaitosten
taseita tarkastelemalla. Menneeseen tuijottamisen sijaan on ajateltava: Mitä
tuleva voisi olla?
Järjestämislupien hakeminen on otettava vakavasti jokaisessa
ammatillisen koulutuksen organisaatiossa. Talouden rakennemuutos uusine ja
katoavine työtehtävineen ja väestökehitys muuttavat koulutustarpeita, joten
yksikään hakija ei saa uutta lupaa samanlaisena kuin se on nyt.
Pelkkä tehokkuuden hakeminen tai hallinnollisten rakenteiden
uudistaminen eivät riitä. Uutta ei voi aina lisätä vanhan päälle, mutta
luopuminen tarpeettomasta tuo tilaa uudelle. Meidän on tehtävä asioita aiempaa
järkevämmin, jotta resurssien säästämisen lisäksi ammatillinen koulutus vastaa
paremmin ihmisten ja yritysten tarpeisiin.
Huhtikuun vaalit eivät muuta tilannetta. Yksikään merkittävä
puolue ei ole luvannut lisätä koulutuksen rahoitusta. Päinvastoin – poliitikot
lupaavat meille tiukkaa kulukuuria, mikä edellyttää nykyisten rakenteiden
ravistelua. Jo päätettyjen leikkausten vaikutukset näkyvät täysimääräisesti
vuonna 2017, jolloin moni nykyinen järjestäjä voi menettää taloudellisen pohjan
toiminnaltaan.
Sanelun sijasta koulutuksen järjestäjät haluavat avoimuutta
ministeriöltä. Tämä edellyttää meiltä itseltämme kykyä etsiä uusia ratkaisuja
eri alueiden ja asiakasryhmien tarpeisiin.
Yksikään oppilaitos tai koulutuksen järjestäjä ei tule
menestymään tämän päivän strategialla tulevina vuosina
Yksittäisten oppilaitosten, toimitilojen ja koulutusalojen tarpeen arvioimisen ohessa on tunnistettava parhaat tavat toimia.
Ammatillinen koulutus on kokonaisuus, mutta kaikkiin osaamisen
tarpeisiin ei sovi yksi ja sama ratkaisu. Millä tavoin koulutamme nuoria
ammattiin? Miten parhaiten vastaamme työelämän tarpeisiin?
Maailma muuttuu nopeasti, joten nykyiset toimintatavat ja
organisaatiorakenteet vanhenevat. Asioita on jatkossa tehtävä järkevämmin ja
todennäköisesti hyvin eri tavoin kuin nykyään. Nämä vaatimukset koskettavat
myös ammatillista koulutusta, joka 260 000 opiskelijalla ja 70 000 tutkinnolla
(vuonna 2012) on perusopetuksen jälkeen toiseksi suurin osa Suomen
koulutusjärjestelmässä.
Suomi on pulassa eikä meillä ole enää varaa kaikkiin
nykyisiin palveluihin. Yhteiskunnan uudistamiseksi tarvitsemme aloitteita ja
vakaata harkintaa, emme panikointia tai pään työntämistä pensaaseen. Valmius
muutoksiin tarkoittaa, että ammatillisen koulutuksen päättäjät ja omistajat
pitävät aloitteen ja tosiasiallisen päätösvallan itsellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti