Pelkkä oman alan osaaminen ei enää riitä

Digitalisaatio ja muut uudet teknologiat tuovat luovan tuhon, joka uhkaa nykyisiä työpaikkoja ja samalla luo uusia mahdollisuuksia. Työpaikkojen määrällistä katoamista mielenkiintoisempaa on työtehtävien ja niiden vaatimien taitojen muuttuminen. 

Artikkelissani Pelkkä oman alan osaaminen ei enää riitä pohdin työelämän osaamistarpeiden muuttumista teknologian kehittyessä. Muutos haastaa työelämän lisäksi koulutusjärjestelmän eikä kummankaan kyky reagoida tai joustaa ole taattu. Osaaminen on kuitenkin avainasemassa uusien teknologioiden ja menetelmien hyödyntämisessä.

Artikkeli on julkaistu Työpoliittisen aikakauskirjan numerossa 1/2015.

Museoidaanko koulutusjärjestelmä?

Mitä on suomalainen koulutus vuonna 2020 tai 2025? Toivottavasti se ei ole samoja oppilaitoksia ja tutkintoja kuin tänä päivänä. Tältä pelolta ei voi välttyä eduskunnan eilisten lakisöhellysten jälkeen.

Suomalainen koulutusjärjestelmä ja sen oppilaitosverkko eivät ole syntyneet johdonmukaisen tarpeisiin perustuvan harkinnan perusteella. Päinvastoin se on rakentunut pala palalta yksittäisten päätösten perusteella. Tämän vuoksi niitä ei pidä sellaisenaan museoida.

Pienten oppilaitosten suurin ongelma ei ole rahan vaan koulutettavien puute. Maahanmuuttoa ja perhepolitiikkaa me tarvitsemme, jos haluamme ylläpitää nykyistä oppilaitosverkkoa.

Kaiken ei tarvitse olla samasta muotista, eikä kulkea samaa tahtia. Ihmiset ovat erilaisia ja oppivat eri tavoin. Yksi oppii lukemalla ja toinen tekemällä. Hyvin itsenäinen opiskelu esimerkiksi verkossa tai etänä ei sovi kaikille eikä kaikkiin tarpeisiin. Oppimisessa pitää luopua standardoinnista.

Vastaavalla tavalla maakunnat, seutukunnan ja paikkakunnat ovat erilaisia. Myös työpaikat osaamisen ja oppimisen tarpeineen poikkeavat tosistaan. Koulutuksen järjestämisessä tarvitaan alueiden tarpeista syntyviä ratkaisuja. Tämä näkyy eri tavoin organisoituneessa ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien lukumäärä on 15 vuodessa tiivistynyt kolmanneksen, mutta on niitä vieläkin runsaasti.

Uskallammeko nähdä, että erilaisuus voi olla koulutusjärjestelmässä vahvuus?

1950- ja 60-lukujen vaihteessa Suomi oli niin köyhä maa, että valtio joutui kerran ottamaan vekselin maksaakseen virkamiesten palkat. Silti johtajillamme oli näkemys yhteiskunnan muuttamisesta. Suomi haluttiin tuoda asutustiloilta kaupunkeihin palkkatyöhön. Osaaminen oli edistyksen ja hyvinvoinnin työkalu.

1990-luvun laman keskellä Suomi sai ammattikorkeakoulut ja näyttötutkintojärjestelmän ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Tuolloisilla johtajillamme oli näkemys, että leikkaamisen ohessa on rakennettava uutta.

Suomalainen koulutuspolitiikka on järjestelmän hallinnoimista, vaikka sen pitäisi olla mahdollisuuksien luomista yksilöille. Me tarvitsemme nyt yhtä suurta muutosta koulutuspolitiikassa kuin peruskoulun luominen oli 1960-70-luvuilla, jotta voimme jatkossakin antaa kaikille mahdollisuuden. 

Sattuma ei saa päättää oppilaitosverkosta

Sattuma ei saa päättää oppilaitosverkosta. Tämän vuoksi ammatillisen koulutuksen järjestäjät patistavat sivistysvaliokuntaa viemään järjestäjäverkkoa ja rahoitusta koskevat lakiesitykset eteenpäin. 

Kumpikin lakiesitys on mahdollista muokata sellaiseksi, että ne täyttävät perustuslakivaliokunnan asettamat vaatimukset.

Vuonna 2017 täysimääräisesti vaikuttavat ammatillisen koulutuksen leikkaukset vievät taloudelliset toimintaedellytykset osalta koulutuksen järjestäjistä. Tuolloin odotettavissa on kaaos, jos järjestäjäverkkolaki kaatuu eduskunnassa. Vaarassa on koulutuksen alueellinen ja alakohtainen saatavuus.

Helmikuussa julkaistun ammattiosaamisen barometrin mukaan 69 prosenttia AMKE ry:n jäsenyhteisöistä on jo joko yhdistynyt tai valmistautuu fuusioihin. Koulutuksen järjestäjät uskovat yksimielisesti, että esitettävä rahoitusmalli kannustaa tehokkaampaan toimintaan.

Ammatillisen koulutuksen nykyinen rahoitus perustuu opiskelijoiden määrään. Uusi malli palkitsisi tuloksista (opintojen eteneminen ja tutkinnot) sekä vaikuttavuudesta (mm. työllistyminen).

Marraskuussa 2013 hallitus päätti leikata ammatillisen koulutuksen ja lukioiden rahoituksesta 260 miljoonaa euroa.Nyt koulutuksen järjestäjät odottavat eduskunnasta viestiä leikkausten käytännön toteutuksesta.

Toisen asteen koulutuksen rahoitus vähenee dramaattisesti tällä vuosikymmenellä, sillä yksikään eduskuntapuolue ei ole ilmoittanut peruvansa ammatilliseen koulutukseen ja lukion leikkauksia.

On hyvä muistaa, että ammatillinen koulutus on toiseksi suurin osa Suomen koulutusjärjestelmää heti perusopetuksen jälkeen. Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli 314 000 suomalaista nuorta ja aikuista vuonna 2013.

Ammattiosaamisen barometri on luettavissa osoitteesta:

http://www.amke.fi/www/fi/viestinta/index.php?we_objectID=356

Miljardi ihmistä globaalille työmarkkinalle

Maailmassa on 200 000 teollisuusrobottia, joiden määrän odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2018 mennessä. Seurauksena on valtava tuottavuuden hyppäys yrityksissä, jotka investoivat robotiikkaan. Työpaikat seuraavat investointeja, joten maailman markkinoiden uusjako koskee myös työmarkkinoita. 

Suomessa TEM on selvittänyt, että digitaalisesti suuntautuneet pk-yritykset ovat perinteisiä yrityksiä kasvuhakuisempia. Markkinat siis jakautuvat jo kotimaassakin, vaikka elinkeinoelämämme kärsii investointien puutteesta.

Vielä hurjempi muutos tapahtuu, kun maailman älypuhelimen käyttäjien määrä kaksinkertaistuu neljään miljardiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä tuo kaksi miljardia uutta ihmistä Internetin ääreen. Samalla he tulevat globaaleille työmarkkinoille, jossa Internet on väylä jaella työtehtäviä. 

Digitalisaatio on kuin liukuhihna sata vuotta sitten, sillä sen avulla työ organisoidaan uusin tavoin. Massatuotanto kokosi suuret joukot työtekijöitä yhteen. Kohta teknologia mahdollistaa erilaisten työtehtävien pilkkomisen yksittäisiksi tehtäviksi, joita voidaan jakaa Internetissä tehtäväksi ympäri maailmaa.

Brittitutkijat ovat kirjoittaneet digitaalisesta taylorismista. Kotimaassa ETLA:n tutkijat ovat puhuvat arvoketjujen muutoksesta. Kumpikin koskettaa erityisesti toimistotyötä, mikä jo näkyy Suomessa työmarkkinoiden polarisoitumisena. Hyvin ja huonosti palkatun työn kysyntä on lisääntynyt jo 1990-luvulta lähtien, mutta palkkahaitarin keskiosaan ei ole syntynyt uutta työtä tarjolle.

Työnjako maapallolla on mullistumassa, mikä tarjoaa huikeita mahdollisuuksia yhteiskunnalle. Viimeisten 25 vuoden aikana globalisaatio on luonut kymmeniä miljoonia teollisia työpaikkoja erityisesti Aasiaan. Syntyvä digitaalinen mikrotyö voi tarjota toimeentuloa sadoille miljoonille ihmisille.

Tällaisessa maailmassa pärjää sopeutumiskyvyllä tai erikoistumisella.  Yksilölle ensimmäinen tarkoittaa elämänhallintaa ja vastuunottamista omasta kohtalosta. Jälkimmäinen puolestaan on korkeaa osaamista, mitä yleensä vain harvat taitavat. On hyvä muistaa, että korkeakoulutus ei välttämättä tuota korkeaa osaamista.