Rakennepolitiikka ja ammatillisen rahoitusryhmä

Tänä syksynä opetusministeri asetti työryhmän pikaisesti uudistamaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Työ käsittää sekä perus- että lisäkoulutuksen eli suomeksi sanottuna nuorten ja aikuisten kouluttamisen oppilaitoksissa ja työpaikoilla oppisopimuksella.

Työryhmän toimeksianto sai perjantaina lisäpuhtia, kun maan hallitus linjasi ammatillisen koulutuksen rahoituksen jatkossa perustuvan suorituksiin ja tuloksiin, ei opiskeluaikaan.  Tavoite on hyvä, sillä opintojen keskeyttäminen, venyminen ja opintoalan vaihtaminen ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä. Tosin tämä tehottomuus vaivaa ammatillisen lisäksi myös korkeakoulutusta.

Hallituksen päätös sisälsi myös 260 miljoonan euron leikkaukset toisen asteen koulutukseen. Tämä tarkoittaa noin 12 prosentin leikkausta ammatillisesta ja lukiokoulutuksesta, mikä tulee jo aiemmin tehtyjen säästöjen päälle. Tämä puolestaan tarkoittaa, että tulevaisuudessa Suomessa on harvempia toisen asteen oppilaitoksia huolehtimassa laajenevasta oppivelvollisuudesta.

Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelijat saavat ammattitaitoa ja osaamista oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Mielestäni muodollisen koulutuksen tavoitteena on myös tutkinnon suorittaminen, sillä ilman sitä on vaikea perustella pitkäkestoista julkista rahoitusta millekään koulutusmuodolle. Lopulta kaiken tämän tulisi edistää oppijan tai valmistuneen henkilön siirtymistä työelämään. Tästä lähtökohdasta tullaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta kehittämään.

Nämä tavoitteet sopivat muuten hyvin yliopistolle ja ammattikorkeakoulullekin, sillä työtä niistäkin valmistuvat tulevat tarvitsemaan.

Vuodesta 2014 ammattikorkeakoulujen rahoituksesta 50 % perustuu tutkintoihin ja kolme prosenttia työllistymiseen.  Yliopistot puolestaan saavat tohtorin ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista neljänneksen koko rahoituksestaan ja reilun kolmanneksen rahoituksesta, josta tutkimukseen perustuva osuus on karsittu. Yliopistojen rahoituksessa työllistyminen on vain prosentin suuruinen hippunen.

Jos ammatillisen koulutuksen uudessa rahoituksessa annettaisiin prosentin tai kolmen painoarvo työllistymiselle, tikahtuisivat valtiovarainministeriön virkamiehet nauruun ehdotusta lukiessaan.