Koulun vastattava huomisen tarpeisiin

Suomi polkee paikallaan ja muut menevät ohi. Tämä on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) viesti maailman parhaaksi kehutun koulutusjärjestelmämme nykytilasta.

Tällä vaalikaudella OKM menettää 13 prosenttia rahoituksestaan. Pahimmin leikataan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, joka menettää kolmanneksen vuoden 2012 rahoituksesta vuoteen 2017 mennessä. Tämä on täysin ristiriidassa työurien pidentämistä koskevien kauniiden lauseiden kanssa.

Harvaan asutussa maassa tarvitaan oppilaitosverkko, joka on kansalaisten tavoitettavissa. Tämä koskee perusopetusta, toisen asteen koulutusta ja vapaata sivistystyötä. Muutoksia tarvitaan eikä koulutusjärjestelmän uudistamisessa saa olla pyhiä lehmiä, joihin ei voi koskea. Oppilaitoksia ei saa museoida.

Nopeasti kehittyvä teknologia muuttaa opetuksen järjestämistä. Maailmasta löytyy jo esimerkkejä korkeakouluista, joiden avoimet verkkokurssit tavoittavat tuhansia lahjakkaita yli kieli-, varallisuus- ja kansallisuusrajojen. Pilvipalvelut parantavat koulutuksen saavutettavuutta ja oppilaitosten kykyä tarjota monipuolista opetusta. Maan parhaat opettajat ja asiantuntijat ovat jokaisen oppijan tavoitettavissa, jos niin haluamme. Kaikissa suomalaisissa oppilaitoksissa voi olla tarjolla sama kielivalikoima.

Tänä vuonna koulunsa aloittavat siirtyvät työelämään 2020-luvun lopulla ja heidän työuriensa pitäisi kestää 2070-luvulle asti. Mitä on osattava tulevaisuudessa, jota emme tunne?

Nykyiset opetussuunnitelmat ja oppimateriaalit vanhenevat yhdessä opetuksen muotojen kanssa.
Automaation ja robotiikan kehittyessä nykyisistä työkaluista kehittyy työkavereita, jotka ovat itseohjautuvia ja kykenevät viestimään ihmisten, toistensa ja tietoverkkojen kautta. Turha ammatillisessa koulutuksessa on opettaa taitoja, jotka kone tekee ihmistä nopeammin, tehokkaammin ja turvallisemmin.

Korkeakoulutus on perustunut yhden alan tai tietoalueen syvälliseen osaamiseen ja tiedon hankintataitoihin. Big data tuo kaiken tiedon käytettäväksi, mikä muuttaa tiedon ja asiantuntijuuden luonteen. Kaikkien korkeakouluista valmistavien on ymmärrettävä big datan mahdollisuuksia.

Ammattialojen tekniset sisällöt, taidot ja tiedot vanhenevat aiempaa nopeammin, mutta yleisemmät työelämässä toimimisen taidot muuttuvat hitaammin. Ne liittyvät toimiseen ihmisten kanssa työyhteisöissä, alihankintaverkostoissa tai asiakassuhteissa. Opetushallituksen tuoreet ennakointiraportoinnit korostavat ympäristö-, turvallisuus-, liiketoiminta- ja henkilöstöosaamisen tarvetta yli toimialarajojen.

Tulevaisuuden tarpeista on ennakointitietoa. Nyt tarvitaan näkemystä ja määrätietoisuutta koulutuksen uudistamiseksi huomisen tarpeisiin.

Teksti on julkaistu 15.10.2014 STTK:n verkkosivuilla.

Suomesta loppuvat työntekijät

Suomesta loppuvat työntekijät. Tämä johtopäätös ei ihan heti nouse mieleen, kun lukee uutisia joukkoirtisanomisista ja työttömyyden lisääntymisestä. Aleksi Kalenius, opetus- ja kulttuuriministeriö, on laskenut viimeisten 25 vuoden tilastojen pohjalta, että ammatillisen ja erityisesti korkeakoulutuksen suorittaneille syntyy enemmän työtä kuin on työlle tekijöitä vuoteen 2030 mennessä. 

Ongelma ei ratkea ruuvia kiristämällä, sillä korkeakoulutetut ovat käytännössä täystyöllisiä. Parhaassa työiässä, 35-54 vuotta, olevien korkeasti koulutettujen työllisyysaste oli vuonna 2011 noin 90 prosenttia.

Kaleniuksen arvioissa ei ole huomioitu maahanmuuttoa tai robottien marssia työmarkkinoille. Etenkin jälkimmäinen voi muuttaa tilanteen täysin. On hyvä muistaa, että maailman suurimpiin teollisuusyrityksiin kuuluva Foxconn on robotisoimassa tuotantolinjansa. Miten käy meidän suomalaisten, kun kone korvaa kiinalaisen työn? Foxconn valmistaa mm. iPhone puhelimia Applelle. Yksi foxbot tekee vuorokaudessa 30 000 puhelinta.

Tekoälyt ja automaatio syövät myös korkeakoulutettujen asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden työtä, joten talouskasvu alkaessaan ei todennäköisesti luo työpaikkoja entiseen tapaan. Yksi asia on epävarmuudessa varmaa: Ilman osaavaa työvoimaa ei uusia työpaikkoja ainakaan synny.

Viimeisen 25 vuoden aikana Suomessa on syntynyt 350 000 työpaikkaa korkea-asteen koulutuksen, mihin sisältyvät myös aiemman opisto-aste, suorittaneille ja 175 000 työpaikkaa toisen asteen koulutuksen suorittaneille. Toiseen asteeseen kuuluvat ammatillinen peruskoulutus ja lukio. Samanaikaisesti on kadonnut puoli miljoonaa työpaikkaa vain peruskoulun tai sen edeltäjien varassa olleilta. 

Korkeampi koulutus on parempi koulutus. Näin kertovat kaikki työllisyystilastot. Korkeakoulutetut ovat enemmän työllisinä, vähemmän työttöminä ja vähemmän eläkkeellä kuin muut työikäiseen väestöön kuuluvat. Näiden lukujen valossa kouluttautuminen on Suomessa kannattanut. Korkeakoulutetut ovat taantumien aikana olleet vähemmän työttömänä kuin muut.

Vuonna 2010 ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneista 72 prosenttia oli töissä vuotta myöhemmin, kun ammattikorkeakoulututkinnolla työllistyi 90 % ja ylemmällä korkeakoulututkinnolla yli 92 prosenttia. Näistä luvuista on siivottu asevelvolliset, maasta muuttaneet ja henkilöt, joiden asema on tilastoissa tuntematon. Vuonna 2011 Suomen talous kasvoi ja työttömyys väheni.

Työnhakijoiden koulutustason noustessa on työnantajien vaatimustasokin kasvanut. Korkeakoulutetun hyvät yleiset valmiudet tuntuvat päihittävän ammatillisen tutkinnon tuottaman osaamisen monissa tehtävissä, joissa ei vaadita alan teknistä osaamista. Oman kokemukseni mukana työpaikka on aina kuitenkin työttömyyttä parempi vaihtoehto vastavalmistuneelle.

Seitsemän prosenttia vailla peruskouluun opintonsa jättäneistä 25-34-vuotiaista on jo eläkkeellä. Heidän osuutensa on suurempi ikäryhmästään kuin eläkeläisten osuus 55-59-vuotiaista korkeakoulutetuista. 

Yksilön heikko tilanne on ongelma koko yhteiskunnalle. Tämän vuoksi opintojen jatkaminen peruskoulun jälkeen ja toisen asteen opintojen loppuun saattaminen on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite.

Aleksi Kalenius: Koulutus, työllisyys ja työttömyys. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:13.

Big data muuttaa asiantuntemuksen

Internetin selauksessa minusta jäävät tiedot ovat yhtä merkityksellisiä kuin etsimäni tiedot. Tämä on osa big dataa, joka muuttaa meistä ja meidän teoistamme kerätyn tiedon raaka-aineeksi ja kauppatavaraksi. Google ja Facebook tarjoavat jo mainoksia sen perusteella, mitä olen internetissä tehnyt. Tietoa kerätään myös teollisuuden käyttämistä laitteista, kodinkoneista ja liikenteestä. 

Eri lähteistä koottua tietoa on mahdollista yhdistää ennen näkemättömillä tavoilla. Saako kauppaketjun kanta-asiakaskortin perusteella kerätyt tiedot ostoksistani yhdistää terveystietoihini lääketieteellistä tutkimusta varten? Saako samoja tietoja hyödyntää uusien elintarvikkeiden kehittämisessä? Kysymys yksilöä koskevan tiedon omistamista voi nousta uudeksi kansalaisoikeustaisteluksi.

Big datan hyödyntäminen edellyttää uudenlaista ajattelua. Big data kyseenalaistaa perinteisen tieteellisen ajattelun hypoteesien testaamisesta ja otantaan perustuvasta kausaliteettien tunnistamisesta. Kun ”N=kaikki koottu tieto”, korvautuu kausaliteetti korrelaatioilla. Tarve laajentaa evoluution myötä kehittynyttä perinteistä ajattelutapaamme on suuri kognitiviinen haaste koulutusjärjestelmälle.

Suomalainen korkeakoulutus on perustunut yhden alan tai tietoalueen syvälliseen osaamiseen ja tiedon hankintataitoihin, joiden pohjalta on työelämässä mahdollista kehittää syvenevää asiantuntemusta. Big data muuttaa asiantuntemuksen luonnetta, kun otantaperustainen ”small data” jää suurten tietomassojen varjoon. Kun kaikki tieto on käytettävissä ja yhdistettävissä, työntekijän panos lisäarvon luomisessa muuttuu. Tiedon käyttö liiketoiminnassa muuttaa ansaintalogiikka ja siten ammattien sisältöjä.

Big dataa analysoivien tilastotieteilijöiden ja IT-asiantuntijoiden kouluttaminen ei riitä. Myös valtiotieteilijä, humanisti ja opettaja tarvitsevat taitoja big datan analysoimiseen ja ymmärtämiseen, vaikka tiedon suurimittainen louhiminen ei heidän työnsä ytimessä olisikaan. Tiedon luonteen ja käyttömahdollisuuksien ymmärtäminen sekä luovuus erilaisten tietojen hyödyntämisessä ovat menestystekijöitä tulevilla työmarkkinoilla.

Anturit, sensorit, mobiiliteknologia ja tiedon siirto ovat suomalaisten teknologista vahvuutta, mutta vasta liiketoiminnan kehittäminen kerättävästä tiedosta ratkaisee big datan tehokkuushyödyt julkisella ja yksityisellä sektorilla. Keväällä 2014 tehdyn kyselyn mukaan kolmasosa suomalaisista yritysjohtajista ei tunnistanut teollisen internetin tuomia mahdollisuuksia, mikä osoittaa liiketoiminnan luomisen tärkeyttä teknologisten ratkaisujen ohessa.

Digitaalisen tiedon hyödyntäminen on paikasta riippumatonta ja kustannuksiltaan huomattavasti edullisempaa kuin fyysinen tuotteiden valmistus. Etenkin, kun tiedon analysoinnissa voi hyödyntää erilaisia pilvipalveluita omien infrastruktuuri-investointien sijaan. Tämä antaa myös pk-yrityksille mahdollisuuden menestyä tiedon analysoinnissa, vaikka tietoa keräisivät julkinen sektori ja suuryritykset.

Tiedon omistaminen oli valtaa ja se merkitsi menneisyyden ymmärtämistä. Big datan aikana tieto merkitsee aiempaa parempaa kykyä ennakoida tulevaisuutta. Tämä vaikuttaa yritysten lisäksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, joten kyse ei ole vain teknologiasta tai tilastotieteestä.

Virallinen Suomi näyttää tunnistaneen kehittyvien teknologioiden suuren merkityksen maamme tulevaisuudelle. Suomi menestyy vain hyödyntämällä uusia mahdollisuuksia, kun maailman talous muuttuu koko ajan tietointensiivisemmäksi. 

Valtioneuvosto on jo 2014 ehtinyt linjata biotaloudesta, cleantechista ja metsätaloudesta Kesäkuussa liikenne- ja viestintäministeriö pyysi lausuntoja luonnoksesta big data – strategiaksi, joka valmistunee kesän aikana. Robottistrategiaa odottelemme yhä.

Kandina työmarkkinoille

Kandidaatintutkinto on jo väylä työelämään, mutta se ei anna työelämässä tarvittavia valmiuksia. Kandidaatista pitää tehdä oikea tutkinto. Alemman tutkinnon irrottaminen  maisteriputkesta ei tarkoita luopumista ylemmästä korkeakoulututkinnosta yliopisto-opintojen tavoitteena. 

Opiskelijatutkimus 2010 kertoi, että neljännen vuoden opiskelijoista jo 27 prosenttia työskentelee säännöllisesti lukuvuoden aikana ja 39 prosenttia epäsäännöllisesti. Yliopisto-opiskelijat käyvät normaalisti työssä opintojen ohessa vakiintunut käytäntö ja työssäkäynti yleistyy opintojen edetessä. Moni siirtyy kandidaattina työelämään, vaikka jatkaakin opintojaan.

Muutos pakottaisi yliopistot luomaan koulutusohjelmia, joissa kandidaatti ei ole vain alkutaival maisteriksi johtavalla polulla. Tämä korostaisi taitojen merkitystä tietojen rinnalla ja voisi helpottaa monen yliopistosta valmistuvan tietä työelämään.

Kriittisen tieteellisen ajattelun lisäksi kandidaatit tarvitsevat hyvää kielitaitoa ja kommunikaatiovalmiuksia. Korkeakoulutetun perusosaamiseenkuuluu myös kyky työskennellä verkostoissa eri alojen ihmisten kanssa. Erilaiset tavat järjestää opintoja tukevat projektitaitojen kehittymistä. Lisäksi kandidaatintutkintoon pitäisi sisältyä riittävä tietotekniikan osaaminen.

Aalto-yliopisto kehittää jo neljää tekniikan kandidaatintutkintoa, joista voi jatkaa DI tai arkkitehtikoulutuksiin. Jos se onnistuu siellä, miksi se ei onnistuisi muualla? Laaja-alaisesta kandidaatintutkinnosta voisi jatkaa vaikka historian, valtiotieteen tai kulttuurimaantieteen maisteriopintoihin. Asioita voi katsoa uudella tavalla. Odotettavissa olevat työelämän muutokset korostavat monitaitoisuutta ja kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Myös tutkintorakenteilta pitää edellyttää joustavuutta.

Erillinen haku kandina maisteriohjelmaan voisi nopeuttaa opintoja, kun yliopistot kilpailisivat motivoituneimmista opiskelijoista. Opintojen aikainen liikkuminen eri alojen välillä helpottuu, samoin helpottuu opintojen ja työn sovittaminen yhteen. Mahdollisuus alan vaihtoon ratkaisisi myös korkeakoulutettujen täydennys- tai uudelleen koulutukseen liittyviä tarpeita. 

Opintojen keskeyttämisen sijasta moni ikuinen opiskelija voisi suorittaa tutkinnon, jonka aikana saa perustaidot asiantuntijatyöhön. Se on parempi vaihtoehto kuin kesken jääneisiin opintoihin liittyvät osaamisen vajeet ja häpeän tunteet.

Helmikuun lopulla talousprofessorit Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Matti Pohjolan ehdottivat yliopisto-opiskelijoiden siirtymisestä työelämään kolmevuotisella kandidaatintutkinnolla. Ei kuulosta radikaalilta.

Linkit:
Opiskelijatutkimus 2010

Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset 21.2.2014

Onko tutkinnon suorittaminen tärkeämpi tavoite ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa?

Opiskelijan tehtävä on opiskella, valmistua ja siirtyä oppilaitoksesta työelämään. Tämä peruslogiikka pätee niin ammattiopistossa, ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa. Se koskee myös heitä, jotka yliopisto kouluttaa omiksi tutkijoikseen. Harvoja ihmelapsia lukuun ottamatta ennen tohtoriopintoja on valmistuttava maisteriksi, joka on yliopiston perustutkinto.

Opetusministeriö ehdottaa yliopistoille rahoitusmallia, joka mittaa koulutuksen (41 %), tutkimuksen (34 %) sekä koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteiden (25 %) toteutumista. Suoritettujen ylempien korkeakoulututkintojen (perustutkinto) osuus koko rahoituksesta on 16 prosenttia tai 37 prosenttia koulutustehtävän rahoitusosuudesta. Valmistumisen jälkeisen työllistymisen painoarvo on yksi prosentti.

Millekään muulle koulutusmuodolle Suomessa ei hyväksyttäisi rahoitusmallia, jossa tutkinnon suorittaneena työelämään siirtymisen osuus rahoituksesta on näin alhainen.

Ammattikorkeakoulut saavat rahoituksestaan 77 prosenttia tuloksellisen toiminnan johdosta. Onko tutkinnon suorittaminen tärkeämpi tavoite ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa? Ammatilliseen koulutukseen, joka kouluttaa osin alaikäisiä lapsia, tulevaan rahoitusmalliin kaavaillaan ainakin 50 prosentin painoa-arvo opintosuorituksille, valmistumiselle ja työelämään siirtymiselle.

Koulutuksen läpäisyn parantaminen ja siten nopeampi siirtymistä tutkinnon suorittaneena työelämään on jo tärkeä koulutuspoliittinen tavoite, joka liittyy tiiviisti myös pyrkimyksiin työurien pidentämisestä. 

Suomen talouden kannalta on olennaista, että opinnoista valmistuneiden palkkataso on yleensä parempi kuin opiskelijana työskentelevien. Tämä tarkoittaa, että he myös maksavat enemmän veroja ja siten osallistuvat enemmän mm. koulutuksen rahoittamiseen.

Jo tehdyt ja meneillään olevat koulutuksen rahoitusuudistukset tukevat hyvin konkreettisesti tätä tavoitetta, koska ne edellyttävät korkeakouluilta ja ammatillisilta oppilaitoksilta uudenlaista otetta opintojen järjestämiseen ja opiskelijoista huolehtimiseen.

Opintojen eteneminen ja päättäminen tutkinnon suorittamiseen ovat myös opiskelijan etu. Opintojen viivästymisen tai keskeytymisen kielteiset vaikutukset yksilölle on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Valmistumisella on siis väliä.

Tutkintojen suorittaminen ja opintopisteiden kertyminen ovat konkreettisia mittatikkuja, joita käytetään ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoituksen määräytymisessä. Ne ovat kuitenkin määrällisiä mittareita eivätkä hälvennä koulutuksen tehostamispyrkimyksiin liittyviä epäilyjä koulutuksen tason laskusta.

Tämän vuoksi korkeakoulujen rahoitusjärjestelmiin otetaan mukaan opiskelijapalautteen kerääminen. Se korostaa opetuksen ja opiskelijoiden ohjauksen merkitystä yliopistossa. Yhdessä tavoiteaikaisen opiskelemisen mittaamisen (55 opintopisteen suorittaminen vuodessa) kanssa se ohjaa yliopistoja poistamaan joutuisan opiskelun esteitä.

Myös työelämästä kerättävä palaute valmistuneiden osaamisesta antaisi arvokasta laadullista tietoa yliopiston toiminnasta. Ammatillisessa koulutuksessa työelämäpalautetta valmistuneiden osaamisesta pidetään itsestään selvänä, sitä pitäisi kerätä myös asiantuntija-ammatteihin valmistuvista.

2050-luvun osaajat menevät tänä vuonna kouluun

Kukaan ei osaa ennakoida minkälaista osaamista tarvitaan 2050-luvulla, jolloin nyt koulunsa aloittavat ovat toivottavasti vielä työelämässä mukana. Mitä taitoja heille pitäisi opettaa muodollisen koulutuksen aikana? Iso osa tiedosta, joita he tulevat oppimaan, vanhenee ja menettää merkityksensä.

Jatkossakin koulutuksen suurena tehtävänä on saada lapset, nuoret ja aikuiset oppimaan kuinka rakentaa omaa elämän uransa. Tämä edellyttää yksilöltä niin asenteita, taitoja ja tietoja, jotka kehittyvät oppimisen myötä. 

On selvää, että ammattitaitovaatimukset muuttuvat teknologioiden vaihtuessa. Myös käsitys yleissivistyksestä – ymmärrys ihmisen, kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksestä – muuttuu samaa tahtia kuin eletty ja koettu maailma ympärillämme.

Arvioita työssä tarvittavista taidoista joudutaan tekemään jatkuvasti uudelleen. Näiden tulee heijastua koulutuksen sisältöihin ja myös rakenteisiin.Nykyisten pitkäkestoisten, kiinteiden ja erikoistuvien tutkintojen sijasta meille tulee toisistaan poikkeavia moduuleja, joista yksilö voi rakentaa osaamistaan ja uraansa. Näin on ennustanut ammattikasvatuksen emeritusprofessori Pekka Ruohotie.

Aalto-yliopisto kehittää neljää kandidaatinohjelmaa tekniikan aloille. Miksi oma opinahjoni Turun yliopisto ei kehittäisi yhtä laaja-alaista kandidaatin ohjelmaa, josta voisi maisteriopinnoissa syventyä historian, kulttuurin tai yhteiskunnan tutkimukseen? Tämä korostaisi taitojen merkitystä tietojen rinnalla yliopisto-opinnoissa ja voisi helpottaa monen tietä työelämään. 

Kyky asettua muuttuviin tilanteisiin voi olla tulevaisuuden menestyjien kovinta osaamista. Samalla taito toimia verkostoissa johtaa tiedon yhteisölliseen rakentamiseen ja soveltamiseen. Yhdessä tekeminen on yksilönä suoriutumisen ohessa yhä tärkeämpää. 

Merkittävä osa kouluttautumista on oppiminen verkostoitumaan, mikä edellyttää sosiaalisia taitoja. Toimivat verkostot perustuvat myös luottamukseen, mikä syntyy kanssakäymisestä ja kokemuksesta. Tämä korostaa paikallisuutta ja oppilaitoksen roolia. 

Korkeakoulun tai ammattiopiston ympärillä on yritysten - niiden osaamisen ja osaamistarpeiden -verkosto. Samalla tavalla opiskeluvuosina itse kukin rakentaa omia verkostojaan, joiden arvo voi tulla esiin vasta vuosien päästä työelmässä. Kumpaakaan näistä ei voi tuoda ulkomailta Suomeen, vaikka tänne voikin tervetulleeksi lahjakkaita opiskelijoita.