Tulevaisuus tehdään tällä viikolla

Tämän viikon lopulla Suomi päättää mihin suuntaan haluaa mennä. Maan hallitukselta odotetaan esityksiä, joilla kuntien kustannuksia voidaan karsia – siirtämättä niitä suoraan valtion kassasta maksettavaksi. Velanhoidon ohessa kaksi suurinta julkisen talouden menoerää ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus.

Kun opetusministeri kiertää maailmalla koulutusvientiä edistämässä, säästävät kunnat peruskouluista. Ammattikorkeakouluilta on jo viety viidesosa rahoituksesta eikä yliopistojenkaan tilanne ole kummempi. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat käyneet y t-neuvotteluja henkilöstönsä kanssa. Vielä hullummaksi tilanteen tekee, että ensin rahoitusta on leikattu ja sen jälkeen kohdennettu lisämäärärahoja koko ikäluokan kouluttamiseen. Ei vaikuta johdonmukaiselta ajattelulta.

Tehtyjen ja odotettavissa olevien leikkausten lisäksi akuuttina ongelmana on ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirtäminen kokonaan valtion vastuulle. Kunnat osallistuvat tällä hetkellä 500 miljoonalla eurolla 25 ammattikorkeakoulun rahoittamiseen. Tämä raha pitäisi nyt löytää opetusministeriön sisältä. Summa on suuri, sillä ensi vuonna valtio rahoittaa ammatillista peruskoulusta noin 720 miljoonalla eurolla. Tuohon päälle tulee vielä noin miljardi euroa kunnilta, mikä hallinnollisesti on eri rahaa. 

Maailman parhaiden PISA-tulosten sijasta ihmetyksen aiheena syksyllä 2013 ovat olleet 9-luokkalaisten oppimistulosten heikentyminen. Tämä on enemmän kuin heikko signaali tulevaisuuden kannalta.

Suomi on ollut rajussa muutoksessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan eikä loppua näy. Muutosturvan maassa on myös koulutusjärjestelmän sopeuduttava, jotta se jatkossakin kehittää eri työtehtävissä tarvittavaa ammattitaitoa. Tähän työhön oppilaitoksilla tulee olemaan aiempaa pienet resurssit. Moni asia on tehtävä eri tavoin ja eripaikoissa kuin tänä päivänä.

Alkavana talvena Suomessa ihmetellään esityksiä ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen toimipisteiden lakkauttamisista, sillä pelkät hallintorakenteiden muutokset eivät riitä kustannusten karsimiseen. Tämä koskee myös Helsingin ympäristöä, ei vain maakuntien Suomea. Samalla on päätettävä miten niukkenevat rahat jaetaan. Esi- ja peruskoulua lukuun ottamatta oppilaitoksia on jatkossa rahoitettava ennemmin tulosten kuin opiskelijoiden säilyttämiseen perusteella.

Tulevaisuus ei tapahdu itsestään vaan se tehdään.  Vastakkain eivät ole nuoriso ja vanhukset vaan punnittavana on maamme tulevaisuus. Ensin me uskoimme vihreään kultaan ja sittemmin matkapuhelimiin. Hyvinvointi ja vauraus kasvoivat suomalaisten osaamisesta. Nyt tulevaisuuden mantramme ei voi olla pikakoulutettu hoiva-avustaja vanhuksia hoitamassa.