On tämä ammattien kato jo nähty!

Kaiken tiedon digitalisoituminen ja yhä yleiskäyttöisempi informaatioteknologia muuttavat elin- ja työympäristöämme nopeasti. Samalla muuttuvat toimialat ja ammatit elleivät ne peräti katoa.

Perinteiset valko- ja sinikaulustyön rajat hämärtyvät, kun tekniikka vapauttaa asiantuntija-toimihenkilön lisäksi työntekijöitä sidoksesta aikaan ja paikkaan. Tietotyö ei ole enää työelämän eliitin yksinoikeus. Muutospaineita tulee sekä ammatilliseen että korkeakoulutukseen.

Miten ennakoidaan työelämän tarpeita ja suunnitellaan koulutustarjontaa, jos elämme jo uutta teollista vallankumousta? Kysymys on aiheellinen, vaikka teollinen vallankumous alkaisi vasta 2015 vaalien jälkeenkin.

Ammattikoulun työsali Trentossa Italiassa. Kuva on keväältä 2013.

"On tämä jo nähty aiempien teknologisten mullistusten yhteydessä. Hevosmiehetkin katosivat ja nyt ehkä rekkakuskit!" 

Tämän vastauksen saan usein, kun puhun digitaalisen vallankumouksen vaikutuksesta ammatteihin ja työllisyyteen. Totta, mutta muutoksen tahti on nyt huimasti nopeampaa kuin taannoin.

Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi 1882 Tampereella, mutta Lapin viimeiset perukat saivat kiinteän sähköverkon 1970-luvulla. Tänä päivänä innovaatiot, uudet teknologiat ja tuotteet leviävät reaaliaikaisesti Internetin välityksellä ja ovat heti käytettävissä eri puolilla maailmaa. Muutoksesta on tullut samanaikainen.

Suomessa rakennemuutos ja teknologia tuovat tuhoa nopeammin kuin luovat työpaikkoja. Tästä viestii työttömyyden kasvu. Uusia ammettaja varmasti syntyy joskus, mutta ne eivät lohduta nyt 330 000 työtöntä työnhakijaa. Teknologinen murros odotettavasti pahentaa kohtaanto-ongelmaa, kun tarjolla olevan työvoiman osaaminen ei vastaa syntyvien tehtävien vaatimuksia.

Uudet teknologiat vähentävät työvoimatarvetta nykyisillä ammattialoilla. Syntyvät tehtävät vaativat monesti - eivät toki aina - erilaista osaamista. Vanhojen ammattirakenteiden perusteella tuskin kannattaa uusien alojen työvoimatarvetta arvailla. Ei ainakaan historiatietoon nojaten elleivät tilastot kerro jonkin ammatin katoamisesta.

Työn muutosta pohtivat asiantuntijat ovat aika yksimielisiä siitä, että ihmisillä säilyvät työtehtävät, joissa luontaiset ominaisuutemme ovat parempia kuin koneet. Suomessa uskotaan säilyvän työn, joka tehdään ihmistä lähellä. Tältä perustalta voisi uskaltautua myös määrällisiä tarpeita arvioimaan. Savupiipun nuohoamista tai kärsämäkeläisen vanhuksen hoitamista ei ulkoisteta toiselle mantereelle.

Yleiskäyttöiset teknologiat tarkoittavat, että työ eri aloilla voi samankaltaistua yli palvelujen ja tuotannon raja-aidan. Kun työ on koneiden käyttöä tai ohjelmointia, ei lopputuotteella tai palvelulla ole nykyisen kaltaista merkitystä ammattitaidon kannalta. Toisaalta edessä voi olla jako massatuotantoon ja yksilölliseen käsityöläisyyttä lähestyvään tuotantoon, joka sekin hyödyntää ICT:n kaikki mahdollisuuksia. 


Ennakoinnissa on mietittävä minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan eri työtehtävissä. Ihmisten kanssa toimiminen ja kommunikointi, turvallisuuden ja ympäristöasioiden huomioiminen ja kyky ratkoa ongelmia ja toimia poikkeustilanteissa voivat olla automaation ajan ydinosaamista työssä käytettävien menetelmien hallinnan ohessa. Ehkä samalla koulutuksella voi jatkossa työllistyä entistä erilaisemmille aloille.

Uudet koneet, laitteet ja ohjelmistot tulevat käyttöön investointisyklien mukaisesti. Osaamistarpeet muuttuvat sen mukaan kuin Suomeen tehdään sijoituksia. Ilman muutosta emme pysy maailmantalouden vauhdissa mukana. Kaikki yritykset ja toimialat eivät tule muuttumaan samaa vauhtia. Muutos on myös eritahtista, vaikka samaan aikaan eri toimialat etenevät samaan suuntaan.Tämä tekee ennakoinnista ja sen tulosten käyttämisestä koulutussuunnittelusta vieläkin hankalampaa. Suoraviivaisen kehityksen aika on ohi.

Big data muuttaa asiantuntemuksen

Internetin selauksessa minusta jäävät tiedot ovat yhtä merkityksellisiä kuin etsimäni tiedot. Tämä on osa big dataa, joka muuttaa meistä ja meidän teoistamme kerätyn tiedon raaka-aineeksi ja kauppatavaraksi. Google ja Facebook tarjoavat jo mainoksia sen perusteella, mitä olen internetissä tehnyt. Tietoa kerätään myös teollisuuden käyttämistä laitteista, kodinkoneista ja liikenteestä. 

Eri lähteistä koottua tietoa on mahdollista yhdistää ennen näkemättömillä tavoilla. Saako kauppaketjun kanta-asiakaskortin perusteella kerätyt tiedot ostoksistani yhdistää terveystietoihini lääketieteellistä tutkimusta varten? Saako samoja tietoja hyödyntää uusien elintarvikkeiden kehittämisessä? Kysymys yksilöä koskevan tiedon omistamista voi nousta uudeksi kansalaisoikeustaisteluksi.

Big datan hyödyntäminen edellyttää uudenlaista ajattelua. Big data kyseenalaistaa perinteisen tieteellisen ajattelun hypoteesien testaamisesta ja otantaan perustuvasta kausaliteettien tunnistamisesta. Kun ”N=kaikki koottu tieto”, korvautuu kausaliteetti korrelaatioilla. Tarve laajentaa evoluution myötä kehittynyttä perinteistä ajattelutapaamme on suuri kognitiviinen haaste koulutusjärjestelmälle.

Suomalainen korkeakoulutus on perustunut yhden alan tai tietoalueen syvälliseen osaamiseen ja tiedon hankintataitoihin, joiden pohjalta on työelämässä mahdollista kehittää syvenevää asiantuntemusta. Big data muuttaa asiantuntemuksen luonnetta, kun otantaperustainen ”small data” jää suurten tietomassojen varjoon. Kun kaikki tieto on käytettävissä ja yhdistettävissä, työntekijän panos lisäarvon luomisessa muuttuu. Tiedon käyttö liiketoiminnassa muuttaa ansaintalogiikka ja siten ammattien sisältöjä.

Big dataa analysoivien tilastotieteilijöiden ja IT-asiantuntijoiden kouluttaminen ei riitä. Myös valtiotieteilijä, humanisti ja opettaja tarvitsevat taitoja big datan analysoimiseen ja ymmärtämiseen, vaikka tiedon suurimittainen louhiminen ei heidän työnsä ytimessä olisikaan. Tiedon luonteen ja käyttömahdollisuuksien ymmärtäminen sekä luovuus erilaisten tietojen hyödyntämisessä ovat menestystekijöitä tulevilla työmarkkinoilla.

Anturit, sensorit, mobiiliteknologia ja tiedon siirto ovat suomalaisten teknologista vahvuutta, mutta vasta liiketoiminnan kehittäminen kerättävästä tiedosta ratkaisee big datan tehokkuushyödyt julkisella ja yksityisellä sektorilla. Keväällä 2014 tehdyn kyselyn mukaan kolmasosa suomalaisista yritysjohtajista ei tunnistanut teollisen internetin tuomia mahdollisuuksia, mikä osoittaa liiketoiminnan luomisen tärkeyttä teknologisten ratkaisujen ohessa.

Digitaalisen tiedon hyödyntäminen on paikasta riippumatonta ja kustannuksiltaan huomattavasti edullisempaa kuin fyysinen tuotteiden valmistus. Etenkin, kun tiedon analysoinnissa voi hyödyntää erilaisia pilvipalveluita omien infrastruktuuri-investointien sijaan. Tämä antaa myös pk-yrityksille mahdollisuuden menestyä tiedon analysoinnissa, vaikka tietoa keräisivät julkinen sektori ja suuryritykset.

Tiedon omistaminen oli valtaa ja se merkitsi menneisyyden ymmärtämistä. Big datan aikana tieto merkitsee aiempaa parempaa kykyä ennakoida tulevaisuutta. Tämä vaikuttaa yritysten lisäksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, joten kyse ei ole vain teknologiasta tai tilastotieteestä.

Virallinen Suomi näyttää tunnistaneen kehittyvien teknologioiden suuren merkityksen maamme tulevaisuudelle. Suomi menestyy vain hyödyntämällä uusia mahdollisuuksia, kun maailman talous muuttuu koko ajan tietointensiivisemmäksi. 

Valtioneuvosto on jo 2014 ehtinyt linjata biotaloudesta, cleantechista ja metsätaloudesta Kesäkuussa liikenne- ja viestintäministeriö pyysi lausuntoja luonnoksesta big data – strategiaksi, joka valmistunee kesän aikana. Robottistrategiaa odottelemme yhä.

Työ syntyy innovaatioista

Uudet työpaikat syntyvät vanhojen tuotteiden kysynnän lisääntymisestä maailmanmarkkinoilla tai innovaatioista. Maailman markkinoiden kysyntään pieni Suomi ei käytännössä kykene vaikuttamaan. Suomen tulevaisuus ratkeaakin innovaatioilla, joita yritykset kehittävät yhteistyössä Helsingin- ja Aalto yliopistojen sekä Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea ammattikorkeakoulujen kanssa.

Väheksymättä koko maan lähes 50 korkeakouluyksikön merkitystä, luovat pääkaupungin viisi korkeakoulua osaamisen kriittisen massan yhdessä täällä sijaitsevien yritysten kanssa. Ne ovat Suomi-veturin moottori. Suomalaisen teollisuuspolitiikan perustana on oltava innovaatioiden ja uuden työn välinen yhteys. Vanhoja savupiippuja lämmittämällä ei Suomi nouse.

Innovaatiot ovat luovuutta, joka on keino synnyttää hyväpalkkaista työtä. Sen ympärille syntyy myös muuta toimeliaisuutta. Yhdysvalloissa yksi perinteinen teollinen työpaikka luo 1,6 työpaikkaa ympärilleen palveluihin yms. Yksi korkean osaamisen työpaikka puolestaan luo noin kuusi muuta työpaikkaa. Korkea osaaminen on ainoa tapa luoda työtä myös heikommin koulutetuille. Tämä pätee myös Suomeen.

Kirjoitus on julkaistu STTK:n blogissa 10.4.2014