Uuden rahoitusjärjestelmän toimivuutta on arvioitava

Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän toimivuutta tulisi arvioida vähintään kolmen vuoden välein ruotsinkielisen koulutuksen laadun ja tasa-arvon varmistamiseksi. Näin esitti opetus- ja kulttuuriministeriön asettama selvitysmies Ole Norrback.

Ehdotus on mainio, mutta sitä tulee laajentaa koko toisen asteen koulutukseen myös lukion ja suomenkielisten osalta. Eduskunta on pyytänyt jälkikäteisiä vaikuttavuusarvioita ennenkin mm. ammattikorkeakouluja koskevista laeista.

 

Eduskunta käsittelee tammi-helmikuussa lakiesitystä ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen sekä lukion rahoitusjärjestelmästä. Kaikki kolme toisen asteen koulutuksen muotoa ovat saamassa samanlaisen rahoitusmallin, joka palkitsee opintojen etenemisestä ja loppuun saattamisesta sekä sen jälkeen jatko-opintoihin tai työhön siirtymisestä. 

Valittu linjaus on oikea, vaikka lakiesitys ei jokaisen yksityiskohdan osalta ole mielestäni paras mahdollinen.

Uudistuksen on pelätty johtavan tutkintotehtailuun ja siten koulutuksen laadun alenemiseen. Tällaisia epäilyjä on kohdistunut korkeakouluihin, kun niitä alettiin palkitsemaan tutkintojen suorittamisesta. Ammatillisen koulutuksen osalta tämä tarkoittaisi pahimmillaan, että työhön siirtyvien perusammattitaito heikkenisi nykyisestä. Näin ei saa tapahtua.

   
Uusi rahoitusjärjestelmä kannustaa tehostamaan toimintaa, jonka edellytykset heikkenevät määrärahojen leikkausten myötä. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden uudistaminen tapahtuu jatkossa hakemalla järkeviä ratkaisuja. Pelkkä leikkaaminen johtaa nykyistä suurempiin ongelmiin.

Opinnot on järjestettävä niin, että ne on mahdollista suorittaa vähintäänkin määräajassa eli kolmessa vuodessa. Samalla opintojen ohjaus, opiskelijahuolto ja muut opintojen tukipalvelut saavat lisää vastuuta opetuksen rinnalla. 

Etenkin nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa aikuiseksi kasvaminen on yhtä merkittävää kuin ammattitaidon alkeiden oppiminen. Aikuisuus on vastuuta itsestä ja lähimmäisistä, mitä tarvitaan myös työpaikoilla.

Koulutuksen alasajo on arvovalinta

260 miljoonaa euroa on ammatillisen koulutuksen ja lukioiden osuus kestävyysvajetalkoissa. Tämän verran 16–19-vuotiaat, heidän vanhempansa ja tulevat työnantajansa antavat omasta tulevaisuudestaan. Tämä ratkaisu oli arvovalinta.


Säästöpäätökset tarkoittavat, että moni oppilaitos tai oppilaitosta ylläpitävä koulutuksen järjestäjä menettää taloudelliset edellytykset toimintansa jatkamiseen. Nyt on aika maan eri osissa kokoontua yhteisen pöydän ääreen miettimään, miten mahdollisuudet kouluttautua turvataan mahdollisimman hyvin.


Muodolliset päätökset tulevat opetus- ja kulttuuriministeriön antamina järjestämislupina, mutta tosiasialliset ratkaisut tehdään alueilla. Niitä tekemään kannattaa koota yhteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjät, kunnat sekä työ- ja elinkeinoelämän edustajat. Käytännön työstä vastaavia opettajiakaan ei kannata unohtaa uuden oppilaitosverkon rakentamisessa.


Säästöjen lisäksi koulukentällä on edessään toinen suuri tehtävä. Oppilaitosverkon uudistuessa on rakennettava 2020-luvun tarpeisiin oppimisympäristöjä, jotka innostavat nuoria oppimaan ja kouluttautumaan. Elinympäristömme muuttuu ja teknologisoituu nopeasti, mikä muuttaa tapojamme oppia sekä etsiä ja omaksua tietoja ja taitoja. Moni nykyisistä tutkinnoista vanhenee ennen kuin tänä vuonna peruskoulussa aloittaneet ovat työikäisiä vuoden 2030-tienoilla.


Uuden mahdollisuuden antaminen perusopetuksen jälkeen on ollut ammatillisen koulutuksen päätehtävä osaavan työvoiman kouluttamisen ohella. Tämän vuoksi ammatillinen koulutus kantaa päävastuuta nuorisotakuusta.


Suomi on 1960-luvulta lähtien tavoitellut tasa-arvoisempia mahdollisuuksia koulutukseen. Edistystä on tapahtunut, mutta köyhien lapsilla on yhä vielä heikommat lähtökohdat oman elämänsä rakentamiseen.


Erityisen huolestuttavaa on suurten kaupunkien sisällä tapahtuva eriytyminen. Sijainti sekä oppilaiden perhetausta on ensisijainen syy eroihin koulujen oppilaitosten välillä. Lisääntyvä työttömyys, köyhyys ja muu huono-osaisuus näkyvät koulukohtaisissa oppimistuloksissa ja jatko-opintoihin siirtymisessä.


Suomi kaipaa uudistumista eikä se tapahdu itsestään. Avainsana on koulutus, joka luo osaamista. Itsenäistymisen jälkeen Suomi sai oppivelvollisuuden. 1960-luvulla luotiin peruskoulu ja valtakunnallinen yliopistolaitos. Jopa 1990-luvun laman aikana perustettiin ammattikorkeakoulut ja näyttötutkintojärjestelmä aikuisille. Nyt 2010-luvulla koulutusta on alettu ajaa alas. Lyhytnäköisempiä ratkaisuja on vaikea kuvitella.


Kirjoitus on julkaistu myös 5.12.2014 STTK:n blogissa.

Lukion ja ammatillisen koulutuksen kyky palvella kansalaisia heikkenee

Ammatillinen ja lukiokoulutus ovat historiansa suurimpiin kuuluvan mullistuksen edessä. On suuri vaara, että niiden kyky palvella kansalaisia ja elinkeinoelämää heikkenee.  Väestön ja siten työvoiman mahdollisimman korkean osaamisen ja sivistyksen turvaaminen vaikeutuu, mikä on täysin ristiriidassa yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden kanssa.

Rahoitusta on jo päätetty leikata kovalla kädellä. Lukiokoulutus menettää yli 10 prosenttia, ammatillinen peruskoulutus 15 prosenttia ja ammatillinen lisäkoulutus kolmanneksen rahoituksestaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausunnoille lakiesitykset toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamisesta ja järjestäjäverkon kokoamisesta. Uudistuksia on valmisteltu rinnakkain, mutta niiden yhteisvaikutuksia koulutuksen tarjontaan ei ole arvioitu. On epäselvää parantavatko uudistukset lukioiden ja ammattiopistojen tilannetta.

Rahoituksen leikkaaminen pakottaa kokoamaan yhteen koulutuksen järjestäjäverkkoa ja samalla varmasti harvenevat myös oppilaitokset. Ilman järjestäjäverkon kokonaistarkastelua heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat järjestäjät lopettavat toimintansa eikä väestön koulutustarpeisiin kyetä vastaamaan koko maassa.

Toinen kokonaistarkastelua puoltava tekijä on maan väestökehitys. Opiskelu- ja työikäinen väestö kasvaa tai supistuu eri tahtiin maan eri osissa. Suurten kaupunkien väestönkasvu ei lopu, mutta tämä ei oikeuta koulutuksen lakkauttamista haja-asutusalueilla. Oppilaitosten rinnalla tarvitaan muitakin tapoja viedä koulutus kaikkien ulottuville. Onneksi meillä on internet.

EU-puheenjohtajakaudellaan vuonna 2006 Suomi edisti tietoon perustuvaa johtamista. Ammatillisen koulutuksen tuloksellisuusrahoitus on yli kymmenen vuoden ajan tuottanut tietoa eri koulutuksen järjestäjien suoriutumisesta tehtävissään. Lisäksi Opetushallitus on kerännyt tietoa esimerkiksi opintojen keskeyttämistä. Nämä tiedot viestivät suoraan minkälaiset koulutuksen järjestäjät ovat selvinneet hyvin perustehtävistään. Tällaista tietoa ei ole käytetty tulevat järjestäjäverkon kriteereiden muodostamisessa.

Suomi on syöksynyt suurtyöttömyyteen. Maatamme ravistelevat väestön ikääntyminen, talouden rakennemuutos, yleiseurooppalainen matalasuhdanne ja Venäjän-Ukrainan kriisi. Tässä tilanteessa koulutus tarvitsee riittävät voimavarat uudistumiseen, ei leikkauksia.