Luovuus auttaa selviytymään

Suomi on siirtynyt sanomalehtipaperin valmistamisesta peliteollisuuteen ja palveluyhteiskuntaan. Samalla saimme riesaksemme suuren työttömyyden, minkä seurauksena yhä useampi työmarkkinoille valmistuva nuori joutuu keksimään oman työnsä.

Luovuus auttaa selviytymään, jos perinteistä palkkatyötä ei työmarkkinoilla ole tarjolla. Ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen tehtävänä on antaa nuorille valmiudet luoda oma työnsä ja tulevaisuutensa. Suurimmaksi osaksi kyse on asenteista, mutta myös taidoista. 

Tulevaisuuden menestyjiä ovat he, jotka tottelemisen sijaan oivaltavat mahdollisuuksia ympärillään ja osaamisessaan. Heillä on kykyä sopeutua erilaisiin olosuhteisiin ja hyödyntää monipuolisesti osaamiaan asioita. Tulevaisuuden ammattilainen on yhä useammin kuin sveitsiläinen linkkuveitsi, jolla selviä monenlaisista askareista yhden tietyn tehtävän sijaan.

Ammatillinen koulutus tukee ihmisen kokonaiskasvua, mikä on enemmän kuin yhä nopeammin vanhenevien tietojen tai teknisten työtaitojen opettelua. Ihmisiltä odotetaan enemmän oman osaamisensa tunnistamisen taitoja ja osaamisen näkyväksi tekemistä. Tätä tukevat ammatilliset tutkinnot, jotka määritetään kehittyvän osaamisen kautta opintoihin käytettävän ajan sijaan.

Työpaikoilla tarvitaan käytännön osaajia. Pelkät sosiaaliset taidot tai empatia eivät riitä usempiin ammatteihin  Tämä ei ihan heti muutu vaikka koneistajan, puutarhurin tai lähihoitajan raakaa työtä tekisi robotti tai muu älykäs kone.

Toisen asteen koulutuksen rakenneuudistus kompuroi eduskunnassa

Eduskunnan sivistys- ja perustuslakivaliokunnat käsittelevät parhaillaan esityksiä koulutuksen järjestäjäverkko- ja rahoituslaeiksi. Kyse on viimeisestä osasta hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, joka näyttäisi etenevän.

Perustuslakivaliokunta on jo ottanut kriittisen kannan rahoituslakiin: Valiokunta pitää lakiesitystä vaikeaselkoisena. Siinä on ongelmia kuntien itsehallinnon ja kansalaisten sivistyksellisten oikeuksien näkökulmista. 

Sivistysvaliokunta on lähettänyt myös järjestäjäverkkolain perustuslakivaliokuntaan. 

Molempien lakien osalta asiantuntijoiden kuulemiset jatkuvat sivistysvaliokunnassa.

Kumpikin valiokunta kokoontuu perjantaihin 6.3. asti neljä kertaa viikossa. Eduskunta päättää työskentelynsä 13.3, johon mennessä lakiesityksen on oltava hyväksytty tai se raukeaa.

Eduskunta käsittelee huomenna keskiviikkona 18. helmikuuta välikysymystä koulutuksesta ja äänestää perjantaina eduskunnan luottamuksesta. Jos hallitus häviää luottamuslauseäänestyksen, jäävät lait hyväksymättä. Tämä ei kuitenkaan kumoa toisen asteen koulutukseen kohdistuvia säästöjä, jotka tulevat voimaan 2017 mennessä.

On hyvä muistaa, että alkuvuoden aikana hallituksen valmistelemat rakenneuudistukset ovat kaatuneet hallituksen sisäisiin mielipide-eroihin eivät opposition vastustukseen.

Hallituksen rakennepoliittisessa päätöksessä 30.11.2013 toisen asteen koulutukseen päätetyt 260 miljoonan leikkaukset on kytketty käsiteltäviin lakiesityksiin. Tästä on syntynyt käsitys, että lakiesitysten kaatuminen peruuttaisi leikkaukset. Näin ei tapahdu, sillä leikkaus on jo huomioitu kehysbudjetissa.

Leikkauksen palauttaminen toisen asteen koulutukseen edellyttäisi yhtä suurta säästöä johonkin muualle. Tämä ei ole todennäköistä maaliskuun kehysriihessä eikä vaalien jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa.

Tarve ammatillisen koulutuksen sisällölliseen ja rakenteelliseen uudistamiseen pysyy lakiesitysten etenemisestä riippumatta, koska koulutuksen järjestäjillä tulee olemaan nykyistä vähemmän julkista rahoitusta toimintaansa.

Välikysymys on luettavissa täältä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto rahoituslaista löytyy täältä.  

Millaista koulutusta tarvitsemme, kun yhä useampi luo oman työnsä?

Millaista ammatillista koulutusta tarvitsemme kun yhä useampi nuori ja aikuinen joutuu luomaan oman työnsä palkkatyön sijaan?
Avainkysymys on alakohtaisten ja yleisten taitojen tasapaino, keskinäinen suhde ja sisältö. Tämä ratkaisee myös laaja-alaista osaamista ja kohdistettua osaamista vaativiin työtehtäviin kouluttamisen saman aikaisesti samoja osaamiskokonaisuuksia hyödyntäen.

Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi, että yhä useampi työskentelee vuorotellen tai jopa päällekkäin yrittäjänä ja palkansaajana. Tähän maailmaan perinteinen kuva ammattiin valmistavasta koulutuksesta sopii huonosti. 

Työmarkkinat moninaistuvat ja työnteko saa uusia muotoja. Samaa odotetaan koulutukselta. Muutospaineet kohdistuvat ensimmäisenä ammatilliseen perus- ja aikuiskoulutukseen, jotka ovat lähinnä työelämää olevat osat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tähän tarpeeseen ei vastata jakamalla uudelleen koulutuksen järjestämislupia.

Suomalainen ammatillinen koulutus on rakennettu kehittämään toiminnallisia, sosiaalisia ja eettisiä valmiuksia, joista muodostuu ammattitaito. Se on edellytys työtehtävien menestykselliselle suorittamiselle. Tämä vaatimus ei katoa. 

Ammattien tekniset sisällöt, taidot ja tiedot vanhenevat aiempaa nopeammin, mutta yleisemmät työelämässä toimimisen taidot muuttuvat hitaammin. Ne liittyvät olennaisesti ihmisten kanssa tuloksellisesti toimimiseen olipa kyse työyhteisöstä, alihankintaverkostosta tai asiakassuhteista. Käytännön työelämätaitoja ovat täsmällisyys ja aikatauluista huolehtiminen. Niitä työnantaja tai toimeksiantaja arvostaa. 

Ammattitaidon käsite laajenee, kun työmarkkinoille tulee entistä enemmän tehtäviä, jotka eivät vaadi alakohtaista erityisosaamista. Voivatko yleiset työelämätaidot muodostaa ammatillisen tutkinnon? Nehän ovat osa ammattitaitoa alasta tai työtehtävästä riippumatta.

Tutkintojen perusteiden muokkaamisen lisäksi kyse on koulutusta ohjaavasta kulttuurista. Tottelijoiden sijaan työelämässä tarvitaan ihmisiä jotka oivaltavat mahdollisuuksia ja tarttuvat toimeen. Oppimaan oppimista vahvistaa koulutus, jossa opiskelijalla on lupa kokeilla, erehtyä, epäonnistua ja jopa rikkoa rajoja. 

Koulutuksen tehtävä on auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa. Tämä edellyttää mahdollisuuden tarjoamista itsensä kehittämiseen.

Näissä asioissa ammatillinen koulutus, joka suurelta osin tapahtuu työpaikoilla, voisi näyttää suuntaa koko koulutusjärjestelmälle.

 

TEM:n julkaisu: Työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojenmuutostrendejä selvittävän ja kehittävän työryhmän loppuraportti