Vain Pisaako kauppaamme?

Maailmassa on paljon osaamisen ja kouluttautumisen tarpeita, joihin Suomesta löytyisi ratkaisuja. Huipputasoisen perusopetuksen ja korkeakoulututkintojen lisäksi ammatillisella koulutuksella on kaupattavaa, vaikka se ei olekaan brändi saksalaisen oppisopimuksen tapaan.

Osaamiskaupassa on kyse erinomaisuuden myymisestä ja ostamisesta. Meidän on tunnistettava keskeinen ydin kaupan olevasta koulutuksesta ja tuotteistettava se. Ammatillisessa koulutuksessa se voi olla esim. tutkintoon johtavaa koulutusta, yrittäjyyskoulutusta, työelämän kanssa laadittuja osaamiseen perustuvat tutkinnot tai ohjatun työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen yhdistelmä työpaikoilla.

Tuotteemme ovat kiinnostavia, jos ne ovat käytännössä testattuja, maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ja paikallisiin olosuhteisiin sovitettavia.

Suomalainen koulutusinnovaatio löytyy ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. 20-vuotiaat näyttötutkintomme valmistavine koulutuksineen ovat keino tunnustaa ja kehittää aikuisten osaamista, jolle voisi olla kysyntää esimerkiksi siirtotyövoimaan perustuvissa talouksissa - valtioissa, toimialoilla tai yrityksissä. Asiakkaita voi löytyä myös opetushallintojen ulkopuolelta.

Ammatillinen koulutus voi tukea myös ulkomailla toimivia suomalaisyrityksiä henkilöstön osaamistarpeiden tunnistamisessa ja koulutuksen järjestämisessä. Tuolloin meidän on osattava sovittaa kotimaassa kehitetyt toimintatavat asiakkaan tarpeisiin ja olosuhteisiin.

Osaamisliiketoimintaan kuuluu myös maahantuonti, ei pelkkä vienti. Näin voimme saada osaamista, jota täältä puuttuu. Suomalaiset eivät ole kansainvälisessä kärjessä oppimisteknologioissa tai osaamisen testaamisessa. Kansainvälisille markkinoille suunnattavan oppimispelit on aina tehtävä englanniksi tai jollain muulla isolla kielellä.

Emme vie Suomea

Suomi on hyvin erikoinen maa. Olemme keskitetyn ja hajautetun hallinnon yhdistävä kansalaisyhteiskunta, jossa korruptio on vähäistä. Tällaisia luottamukseen perustuvia maita ei maailmassa ole montaa.  Kääntöpuolena ovat rakenteet ja normit, joiden varaan koulutuspalvelutkin on rakennettu. Olemme hyviä luomaan ja myös noudattamaan sääntöjä, mikä usein johtaa byrokratiaan. Sitä emme halua viedä.

Ammatillinen koulutus haluaa kilpailla tasaveroisesti koulutusmarkkinoilla. Tämä edellyttää mahdollisuutta myydä tutkintoon johtavaa koulutusta ja koulutuksen tuotteistamisen esteiden poistamista. AMKE esittää, että viennin esteiden purkamisessa huomioidaan myös ammatillinen koulutus.

Esitykseni ammatillisen koulutuksen viennin edistämishankkeen aloitustyöpajassa, jonka Omnia järjestää Helsingissä 26.1.2015.

Suomen on otettava itseään niskasta kiinni

Suurin osa Euroopan maista on lisännyt koulutuksen rahoitusta vuodesta 2013, vaikka talous vielä junnaa ei kasvua näy. Suomi, Irlanti, Kreikka ja Tsekki ovat sen sijaan supistaneet koulutuksen rahoitusta.

Maamme hallitus on päätynyt päinvastaiseen ratkaisuun kuin Baltiassa ja Pohjoismaissa. Olemme ilmeisesti kadottaneet uskon osaamisen ja koulutuksen merkitykseen kansakunnan kohtalon muovaajana.

Suomen pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni, ennen kuin aiheutamme korvaamatonta vahinkoa itsellemme. Mittavat säästöt pakottavat vähentämään henkilöstöä ja sulkemaan yksittäisiä oppilaitoksia. Ne kääntävät huomion parantamisen tarpeista pelkkiin kulukuureihin, vaikka suomalainen koulutus on jäämässä kehityksen kyydistä.

Leikkaukset ovat erityisen harmillisia kolmesta syystä:

1. Perusopetuksen oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun, mistä viestivät OECD:n PISA- ja PIAAC-tutkimusten tulokset. Perusopetuksen aikana opitaan tällä hetkellä vähemmän kuin vuosituhannen alussa. Tämä heijastuu kaikkiin jatko-opintoihin.

2. Tavat oppia muuttuvat elinympäristöjemme teknologisoituessa. Oppilaitokset ovat menettäneet tiedon monopolin ja vielä hurjempaa on tiedon nopea vanheneminen. Oppimisessa pitää siirtyä pänttäämisestä oivaltamiseen ja muihin taitoihin. Tätä korostavat myös Sitran tunnistamat trendit.

3. Aikuisten koulutustarpeet lisääntyvät, kun muutokset työelämässä ovat yleisempiä ja äkillisempiä. Osaaminen ja ammattitaito vanhenevat hetkessä, kun työpaikka tuhoutuu. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Aikuiskoulutus ei yksin luo työpaikkoja, mutta Suomeen ei tule investointeja ilman osaavan työvoiman tarjontaa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän paradigma on muuttumassa. Se vaatii uudenlaisia oppimisympäristöjä ja uutta osaamista henkilöstöltä. Samalla on uudistettava opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteet.

Tämä tarve ulottuu myös ammatilliseen ja korkeakoulutukseen. Jo tänään on koulutettava ihmisiä, jotka kykenevät muuttamaan työelämää. 

Linkit:

Eurydice Facts and Figures: National Sheets on Education Budgets in Europe 2014.

Sitran trendilista

Millä opilla digitalouden sekatyöläiseksi, entä ammattilaiseksi?

Vuosi 2014 alkoi reippaasti, kun ETLA:n Mika Maliranta ja Petri Rouvinen ennustivat jopa joka kolmannen ammatin katoavan ja loppujenkin muuttuvan. Yhdysvalloissa samalla menetelmällä oli arvioitu teknologian korvaavan jopa puolet nykyisestä ihmistyöstä. On ilmeistä, että neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi kutsuttu muutos koskettaa myös meitä suomalaisia. Tämä asettaa koulutusjärjestelmälle aikamoiset paineet.

Teknologian kehitys avaa mahdollisuuksia Suomen taloudelle. Olemme olleet hyviä mobiiliteknologioissa, tiedonsiirrossa, antureissa, sensoreissa ja prosessiautomaatiossa. Nämä kaikki ovat teollisen Internetin ja digitaalisen talouden peruspalikoita, joten suomalaiselle tietotaidolle on varmasti kysyntää.

Konetoimijoilla on koko ajan enemmän älyä, päättely- ja päätöksentekokykyä sekä keskinäistä vuorovaikutusta. Youtubesta löytyy robotteja, jotka voittaisivat ihmisen pikajuoksussa, kapuavat rinnettä ylös, reagoivat omistajansa ilmeisiin ja tunteisiin ja lopulta tekevät työtä halvemmalla ja tehokkaammin kuin ihminen. Vihdoinkin voimme vapautua uuvuttavasta työstä, jonka voi siirtää koneiden tehtäväksi. Tekniset ratkaisut vähentävät ruumiillisia ponnisteluja monissa ammateissa.

Uutiset robotiikan ja tekoälyjen kehityksestä ovat levinneet tiede- ja teknologiapalstoilta talous- ja yleismedioihin. Toukokuussa tekoäly valittiin johtajaksi hongkongilaisen pääomasijoitusyhtiöön, Microsoft ilmoitti reaaliaikaisesta Skype-kääntäjästä ja Google julkisti robottiautonsa prototyypin. Robotit tunnistavat hahmoja, puhetta ja ihmisten tunteita kyeten vastaamaan niihin omilla ilmeillään. Kohta olemme tieteiselokuvien 1970–1990-luvuilla kuvaamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti leffamme ei ole Terminator.

Syntyvät innovaatiot ovat yleiskäyttöisiä kuin sähköenergia. Monet ratkaisut luovat mahdollisuuksia yhtä hyvin terveydenhoitoon, finanssipalveluihin kuin koulutukseenkin. Yleiskäyttöisyys tarkoittaa, että monien innovaatioiden hinta romahtaa, mikä varmistaa niiden käytön kaikkialla.

Musta surma 2.0

Olli Hietanen Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuskeskuksesta on puhunut digitaalisesta mustasta surmasta, jonka jälkeen syntyy uusi aika ja talous. Yksilön kannalta ongelma on, että tuho näyttää olevan ovella. Tuhon luovaksi muuttavasta renessanssista ei ole vielä tietoa. Digitaalinen vallankumous ei tuo nopeaa muutosta nykyiseen epävarmuuden aikaan, mutta epätoivoon emme vaivu. 

Robotiikka etenee erityisesti Kiinassa ja muualla Aasiassa. Kiinalaiset yritykset vastaavat automatisoinnilla työvoimapulaan. Matkapuhelinten sopimusvalmistaja Foxconn korvaa työvoimaansa itse rakentamillaan roboteilla. Tuottavuus kohoaa ja syntyy uusia työvoimatarpeita. Niihin ei riitä sama osaaminen kuin teollisessa valmistuksessa oli. Robotit muuten syntyvät automaattisella tuotantolinjalla.

Brittien puolustusministeriön tulevaisuuskatsauksessa Global Strategic Trends – Out to 2045 arvioidaan, että robotit ja muut miehittämättömät järjestelmät korvaavat ihmisen työtä. Tämä voi johtaa tulevina vuosikymmeninä johtaa suurtyöttömyyteen ja levottomuuksiin. Vuoden 2011 Arabikevään kansannousuissa oli yhtä paljon kyse työstä ja toimeentulosta kuin demokratiasta tai uskonnosta. Levottomuuksia on nähty myös Etelä-Euroopan kriisimaissa, joissa työttömyys etenkin nuorten osalta on huipussaan.

Meneillään oleva teollinen vallankumous koskettaa yhteiskuntia syvästi muuttaen työnjakoa ja työn organisointia. Kyse on oikeudenmukaisuudesta, osallisuudesta ja jopa yhteiskuntarauhasta, ei vain teknologiasta ja bisneksestä. Moni asia on ajateltava toisin yhteiskunnassa, missä yhä useampi on vapautettu työelämästä. Tilanne ei ole kovin kaukana, sillä Suomessa on jo nyt 330 000 työtöntä ja 200 000 työikäistä eläkeläistä. Toistaiseksi julkiset palvelut ja sosiaaliturva perustuvat Suomessa ansiotyöhön ja sen verottamiseen.  

Asiantuntijatyö on lisääntynyt rutiinityön rinnalla ja Suomeen syntyvät yritykset tarjoavat aiempaa vähemmän suorittavaa työtä. Myös monimutkaista analysointikykyä vaativissa ammateissa on samankaltaisena toistuvia tehtäviä jotka voidaan mallintaa koneen työksi, joten muutos ei rajoitu työntekijäammatteihin. Moni nykyinen toimihenkilön työhön kuuluva tehtävä tai ammatti katoaa. Lähellä asiakasta ja ihmisten kohtaamiseen perustuva työ vaikuttaa lisääntyvän. Sen sijaan rutiininomainen työ automatisoituu ja mahdollisimman edullisesti tehtävä työ siirtyy pois Suomesta. Jeremy Rifkin arvioi jo vuonna 1996 huipputekniikan tarjoavan työtä vain pienelle eliitille.

Työmarkkinoiden muutoksessa pahimmin kärsivät heikosti koulutetut. Suomalaisista aikuisista on 11 prosenttia lukutaidoltaan ja 13 prosenttia numerotaidoiltaan heikosti osaavia. PIAAC-tutkimuksen mukaan tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisussa on vaikeuksissa lähes kolmannes aikuisista. Osaamme keskimäärin paremmin kuin muut, mutta erot aikuisten välillä ovat suuria. 

Uusia taitoja, uusia erikoistumisia

Jos maailma ympärillämme on mullistumassa, mitä koulutusjärjestelmältä tarvitaan? Verkko-opetus ja digitaaliset työkalut tarjoavat kaiken tasoisille oppilaitoksille suuria mahdollisuuksia koulutustarjonnan ja opetusmenetelmien kehittämiseen. Askel digitaaliseen maailmaan tarkoittaa toivottavasti myös askelta opetussisältöjen uudistamisessa. Ennen oli tärkeää osata lintujen jälkiä metsässä, huomenna elämässä selviämiseen tarvitaan ihan muita taitoja.

 

Tietotekniikkaan liittyvä muutos on pitkälti geneeristä. Uusista taidoista on tullut keskeinen osa ammatin kuin ammatin kuvaa. Samalla eri aloille on syntynyt uusia erikoistumisaloja, joita muodollisen koulutuksen ei ehkä tarvitse kaikkia edes tunnistaa. Näissä tehtävissä tarvitaan taitoa digitaalisen maailman työvälineisiin ja kykyä toimia virtuaalisessa maailmassa. Alakohtainen tekninen osaaminen tieto vanhenevat aiempaa nopeammin. 

Avainkysymyksiä työelämään valmistavassa koulutuksessa ovat alakohtaisten ja yleisten taitojen tasapaino, keskinäinen suhde ja sisältö.

Uuden ajan ammatinharjoittajalta ja palkkatyöläiseltä vaaditaan aktiivista itseohjautuvuutta, jolloin perusedellytyksiä ovat improvisointi, kyky toimia verkostoissa ja etsiä yhteistyökumppanit joiden kanssa voi saada aikaan. Mahdollisuuksien ymmärtäminen ja luominen sekä vuorovaikutus ovat avaintaitoja, joiden tarve ylittää toimialojen rajat. Menestyjät ovat aloitteellisia ja empaattisia. He huomioivat eettiset lähtökohdat ideoissaan. Nämä asiat on huomioitava ammattikorkeakoulussa, ammatillisen peruskoulutuksessa, lukiossa ja perusopetuksessa.

Ammatit muuttuvat paljon nopeammin kuin koulutuksen erikoistumislinjat. Ne odottavat, että suunnittelujärjestelmä on tunnistanut uudet työt ja ammatit. Digitaalisessa uusjaossa voittajia ovat moniosaajat, jotka hallitsevat alansa ja osaavat myös kommunikoida osaamisestaan verkossa. Digimaailman sekatyöläisiä ja ammattilaisia tulee kaiken maailman maistereista, insinööreistä ja tradenomeista, mutta myös asentajista ja hoitajista.

Murrosta ei havaita tarkastelemalla pitkiä aikasarjoja menneestä kehityksestä ja ennakoimalla tulevaa niiden pohjalta, sillä murros tarkoittaa katkosta kehityksessä. Koulutuksen kehittämisen tarpeen lähtökohtana pitäisi olla osaaminen, ei järjestelmä eli tutkintojen ja oppilaitosrakenteiden. 

Tämä kirjoitus on tausta-aineisto alustukselleni SAMOK:n kesäseminaarissa 8.8.2014.

Tausta-aineistoja ja lähteitä:

ETLA: Computerization Threatens  One Third of Finnish Employment

GlobalStrategic Trends – Out to 2045 

Olli Hietanen: Tulevaisuuden työt - tausta-aineistot

PIAAC tutkimuksen Suomen tulokset

Ammattikoulu nälkäkuurille

Vuosikymmen sitten EU:n komissio hätkähdytti jäsenmaiden koulutusviranomaisia havaitsemalla, että joukossamme oli yli 70 miljoonaa heikosti koulutettua työikäistä kansalaista. Ensi reaktioiden mukaan ongelman arvioitiin katoavan ikääntymisen myötä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan tuo ryhmä on sitkeästi pysynyt lähes samansuuruisena. 

Koulutusjärjestelmät siis tuottavat lisää heikosti osaavia aikuisia kaikista kehittämispyrkimyksistä ja korulauseista huolimatta. Tänä syksynä Suomessakin tehdyt päätökset tarkoittavat, että tämä kehitys jatkuu.

Euroopan tavoitteena oli muuten vuodesta 2000 vuoteen 2010 olla maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous. Korkeakoulutus ja ammatillinen koulutus olivat tärkeimmät keinot koulutustason kohottamiseen niin EU:n kuin kotimaan tasolla.

Tuoreimmat tiedot eurooppalaisten aikuisten osaamisesta kertovat, että viidenneksellä meistä on huono lukutaito ja neljänneksellä vain perustaidot matematiikasta. Ainakaan minua ei yllättänyt, että heikosti osaavat ovat koko aikuisväestöä harvemmin työssä tai edes työttömänä työnhakijana. Heikko koulutus ja oppimistulokset ovat yhteydessä työstä syrjäytymiseen.

Valitettavasti olemme nyt ajautuneet leikkaamaan koulutuksesta. Olemme vauraampia, mutta myös velkaisempia kuin koskaan, joten sopeuttamista tarvitaan koulutuksessakin. On Olen varma, että nykyisissä rakenteissa on tehottomuutta. On myös selvää, että väestön ikääntyminen, elinkeinorakenteiden muutokset sekä maan sisäinen muuttoliike muuttavat koulutuksen markkinoita. Tämän vuoksi moni koulu sulkee ovensa.

PISA-tutkimuksen tulosten julkistaminen joulukuun alussa löi monen ällikältä. Meidän edellä oli moni Aasian maa tai alue, jotka varmasti yksityisopetuksella ovat doupanneet oppimistuloksia. PISA:n tuloksissa olennaista oli se, että peruskoulussa opitaan vähemmän kuin aiemmin. Samoin se, että pojat ovat jääneet kaikesta jälkeen. Kansainvälinen ranking on ylpeyden himmenemistä lukuun ottamatta toissijaista.

Jos peruskoulu on repsahtamassa, voisi toisen koulutus vielä yrittää laastaroida kuhmuja. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja nuorisotakuut korostavat ammatillisen peruskoulutuksen ja lukioiden merkitystä. Onkin perin outoa, että iso luuta lakaisee toisen asteen voimavaroja kestävyysvajeen peittämiseksi.

Hallituksen hyväksymä rakennepoliittinen paketti vei ainakin 260 miljoonaa ja ammattikorkeakoulujen rahoituksen kuntaosuuden siirtäminen valtiolle on tulossa isolta osalta toisen asteen oppilaitosten maksettavaksi. Maaliskuun kehysriidessa on odotettavissa, että korkeakoulujen hakijasumaa puretaan siirtämällä rahaa toiselta asteelta. Näissä summissa puhutaan jopa viidenneksestä tai neljänneksestä koko rahoituksesta. Siinä on kyse paitsi koulurakennuksista myös tuhansista työpaikoista, opettajista ja muusta henkilöstöstä.

Arvovalinnat näkyvät teoissa, eivät juhlapuheissa.

Tulevaisuus tehdään tällä viikolla

Tämän viikon lopulla Suomi päättää mihin suuntaan haluaa mennä. Maan hallitukselta odotetaan esityksiä, joilla kuntien kustannuksia voidaan karsia – siirtämättä niitä suoraan valtion kassasta maksettavaksi. Velanhoidon ohessa kaksi suurinta julkisen talouden menoerää ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus.

Kun opetusministeri kiertää maailmalla koulutusvientiä edistämässä, säästävät kunnat peruskouluista. Ammattikorkeakouluilta on jo viety viidesosa rahoituksesta eikä yliopistojenkaan tilanne ole kummempi. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat käyneet y t-neuvotteluja henkilöstönsä kanssa. Vielä hullummaksi tilanteen tekee, että ensin rahoitusta on leikattu ja sen jälkeen kohdennettu lisämäärärahoja koko ikäluokan kouluttamiseen. Ei vaikuta johdonmukaiselta ajattelulta.

Tehtyjen ja odotettavissa olevien leikkausten lisäksi akuuttina ongelmana on ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirtäminen kokonaan valtion vastuulle. Kunnat osallistuvat tällä hetkellä 500 miljoonalla eurolla 25 ammattikorkeakoulun rahoittamiseen. Tämä raha pitäisi nyt löytää opetusministeriön sisältä. Summa on suuri, sillä ensi vuonna valtio rahoittaa ammatillista peruskoulusta noin 720 miljoonalla eurolla. Tuohon päälle tulee vielä noin miljardi euroa kunnilta, mikä hallinnollisesti on eri rahaa. 

Maailman parhaiden PISA-tulosten sijasta ihmetyksen aiheena syksyllä 2013 ovat olleet 9-luokkalaisten oppimistulosten heikentyminen. Tämä on enemmän kuin heikko signaali tulevaisuuden kannalta.

Suomi on ollut rajussa muutoksessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan eikä loppua näy. Muutosturvan maassa on myös koulutusjärjestelmän sopeuduttava, jotta se jatkossakin kehittää eri työtehtävissä tarvittavaa ammattitaitoa. Tähän työhön oppilaitoksilla tulee olemaan aiempaa pienet resurssit. Moni asia on tehtävä eri tavoin ja eripaikoissa kuin tänä päivänä.

Alkavana talvena Suomessa ihmetellään esityksiä ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen toimipisteiden lakkauttamisista, sillä pelkät hallintorakenteiden muutokset eivät riitä kustannusten karsimiseen. Tämä koskee myös Helsingin ympäristöä, ei vain maakuntien Suomea. Samalla on päätettävä miten niukkenevat rahat jaetaan. Esi- ja peruskoulua lukuun ottamatta oppilaitoksia on jatkossa rahoitettava ennemmin tulosten kuin opiskelijoiden säilyttämiseen perusteella.

Tulevaisuus ei tapahdu itsestään vaan se tehdään.  Vastakkain eivät ole nuoriso ja vanhukset vaan punnittavana on maamme tulevaisuus. Ensin me uskoimme vihreään kultaan ja sittemmin matkapuhelimiin. Hyvinvointi ja vauraus kasvoivat suomalaisten osaamisesta. Nyt tulevaisuuden mantramme ei voi olla pikakoulutettu hoiva-avustaja vanhuksia hoitamassa.