Teollinen vallankumous 4.0 ja vanhan talouden ammattilaisten liikatarjonta

Meneillään oleva teollinen vallankumous 4.0 mullistaa työmarkkinat, kun automaatio ja uusi teknologia muuttavat palveluiden ja tavaroiden tuotantoa. Arvoketjujen muuttuminen tarkoittaa, että nykyisten ammattien sisällöllinen muuttuminen tai tuhoutuminen kokonaan jatkuu kiihtyvällä tahdilla.

Optimistinen ennakointitieto lupailee uutta työtä syntyvän, mutta osaamisvaatimukset muuttuvat.  Edessä on pula uusien asioiden osaajista ja liikatarjontaa vanhan talouden ammattilaisista. Odotettavissa on työttömyyden lisääntyminen senkin vuoksi, että talouden kasvu ei synnytä työpaikkoja yhtä paljon kuin ennen.

Aikuisten kouluttaminen on ollut perinteinen keino rakennemuutoksissa, mutta siihen osallistuminen on vähentynyt Suomessa. Noin puolet työikäisistä osallistuu vuosittain aikuiskoulutukseen, mutta koulutuspäivien määrä on ollut laskussa vuoden 2000 jälkeen. Myös henkilöstökoulutus on vähentynyt, mitataanpa sitä osallistumisena tai koulutuspäivien määrinä. Työpaikoilla oppiminen tapahtuu yhä useammin työtä tehden ei varsinaisesti koulutuksessa.

Pitäisikö aikuiskoulutus nähdä strategisena kansallisena työkaluna suuressa muutoksessa samalla tavalla kuin peruskoulu 1970-luvulla? Nyt aikuiskoulutus on mukana julkisen talouden säästötalkoissa, joten koulutusjärjestelmän mahdollisuudet tukea yksilöitä supistuvat. 

Lisäksi korkeakoulujen aikuiskoulutus keskittyy yhä perustutkintoihin, joiden suorittaminen vie vuosia. Itse asiassa ammattikorkeakoulujen tarjoama täydennyskoulutus, erikoistumisopinnot, on puolittunut vuonna 2005 vakinaistetun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen.

Työikäisillä suomalaisilla on keskimäärin hyvä osaaminen, mutta vaihtelu on suurta ja perustaidoiltaan heikkoja aikuisia on yllättävän paljon. Useammalla kuin joka kymmenennellä on ongelmia luku- tai numerotaidoissa. Tietotekniikan kanssa on ongelmissa 650 000 aikuista. Tämä ei lupaa hyvää työurien pidentämiselle tai siirtymiselle kohti asiantuntijatyötä.

Aikuiskoulutukselle tulee siis olemaan kysyntää. Ammatillisen lisäkoulutuksen, näyttötutkintojen, lisäksi tarvitsemme entistä enemmän erikoistumiskoulutuksia korkeakouluista valmistuneille. Toivon, että myös kansalais- ja työväenopistojen sekä kesäyliopistojen merkitys aikuisten vireyden ja toimintakyvyn ylläpitäjinä ymmärretään niukkuuden keskellä. Jos työtä ei ole tulevaisuudessa kaikille, voi vapaa sivistystyö tarjota mielekästä sisältöä elämään. 

Muodollinen aikuiskoulutus ei yksin riitä taitojen ja työkyvyn ylläpitämiseen, sillä ammattitaito kehittyy vain jos sitä on mahdollisuus käyttää. Samalla tavalla osaaminen hyödyttää vain jos sitä käytetään työssä tai muuten elämässä.  

Osaamisintensiivisillä aloilla henkilöstön on pysyttävä jatkuvasti kehittyvän teknologian tasalla. Henkilöstökoulutus tai muu kouluttautuminen nivoutuu entistä enemmän osaksi normaalia työn tekemistä. Matalapalkkaisilla aloilla muuntautumiskyky ja sopeutuminen kuuluvat työntekijän ydinosaamiseen muuttuvilla työmarkkinoilla.

Suomi kuuluu jo nyt muiden pohjoismaiden kanssa rakennemuutoksen kärkeen, mikä lisää mahdollisuuksiamme menestyä jatkossakin. OECD-maista vain ruotsalaisilla työpaikoilla tapahtuu enemmän töiden uudelleenjärjestelyistä tai teknologiasta johtuvia muutoksia. Usein muutos tarkoittaa myös henkilöstön vähennyksiä. Heikot perustaidot tai jääminen vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa tarkoittavat myös tipahtamista työelämän ulkopuolelle.