Ajan tasalla oleva koulu innostaa oppimaan

Yhteiskunta muuttuu teknologian mukana ja tämän tulee näkyä koulussa. Arjen läpidigitalisoituminen muuttaa tapoja, joilla ihmiset hakevat tietoa ja oppivat uutta. Opetuksen on vastattava uusiin tarpeisiin ja koulu voi hyödyntää teknologian mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen ajasta ja paikasta riippumatta. Koulutuspilvet oppimateriaalien jakeluväylinä ovat vasta ensimmäinen askel.

Reaalinen ja virtuaalinen maailma yhdistyvät jo arjessamme. Koulussa ne muodostavat uudenlaisia oppimisympäristöjä, joihin tarvitaan uusia oppimateriaaleja ja pedagogiikkaa. Muutoksen onnistuminen riippuu opettajien mahdollisuuksista kouluttautua ja oppia uuden maailman kommervenkit.

Digitalisoituminen määrittää uudelleen yleissivistystä ja kansalaistaitojen tarpeita. Tietotekniikan osaaminen ja teknologioiden avaamien mahdollisuuksien ymmärtäminen ovat uusia osaamisalueita. Tietoturva ja yksityisyyden suoja ovat aikamme perustaitoja koska internetissä toimiessamme jaamme jatkuvasti tietoja itsestämme. Perusopetuksella on oltava ratkaiseva rooli tieto- ja viestintäteknologian laaja-alaisen osaamisen oppimisessa.

Koneet ovat monissa asioissa ihmistä nopeampia ja tehokkaita. Ihmisten kyky käsitellä ja tuottaa tietoa menettää merkitystään verrattuna sosiaalisiin ja luovuuden taitoihin, mikä korostaa taide- ja taitoaineiden merkitystä. Muita vahvuuksiamme ovat eettiset ja moraaliset valinnat sekä aloitteellisuus. Tuumasta toimeen tarttumisen asenne eli yrittäjyys on tärkeimpiä oppeja, mitä perusopetuksesta voi saada.

Mainituissa taidoissa olemme koneita parempia, joten ne ovat yhtä tärkeitä kuin perinteiset luku-, kirjoitus- ja numerotaidot.

Elämän hallinta on merkittävä osa perusopetuksen aikana tapahtuva kasvamista. Oman talouden ja raha-asioiden hoitaminen on keskeinen kansalaistaito ottaen huomioon monien suomalaisten velkaongelmat. Tähän liittyvät läheisesti vastuullisuus kuluttajana ja työn arvostaminen.  

Työelämään ja eri ammattialoihin perehtyminen TET-jaksoineen on jo nyt tärkeä osa perusopetusta. Työpaikkojen lisäksi peruskoulut voivat tehdä yhteistyötä ammatillisen oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Näin herätetään tietoisuutta erilaisista ammatti- tai koulutusvaihtoehdoista jopa yli perinteisten sukupuolirajojen.

Perusopetus on suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä ja kattavimpia hyvinvointipalveluita, sillä se tavoittaa lapsemme lähes sata prosenttisesti. Tämän vuoksi tasa-arvoisten koulumahdollisuuksien varmistaminen on keskeisintä yhteiskuntapolitiikkaa.

Suomalaisten mahdollisuus käydä koulua ja oppia ei saa riippua perhetaustasta tai kotipaikasta. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien tulee ulottua myös tietotekniikan hyödyntämiseen opetuksessa ja oppimisessa, mikä ei saisi riippua opetuksen järjestäjän, useimmiten kunnan, tai vanhempien taloudellisesta tilanteesta.

Koulun vastattava huomisen tarpeisiin

Suomi polkee paikallaan ja muut menevät ohi. Tämä on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) viesti maailman parhaaksi kehutun koulutusjärjestelmämme nykytilasta.

Tällä vaalikaudella OKM menettää 13 prosenttia rahoituksestaan. Pahimmin leikataan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, joka menettää kolmanneksen vuoden 2012 rahoituksesta vuoteen 2017 mennessä. Tämä on täysin ristiriidassa työurien pidentämistä koskevien kauniiden lauseiden kanssa.

Harvaan asutussa maassa tarvitaan oppilaitosverkko, joka on kansalaisten tavoitettavissa. Tämä koskee perusopetusta, toisen asteen koulutusta ja vapaata sivistystyötä. Muutoksia tarvitaan eikä koulutusjärjestelmän uudistamisessa saa olla pyhiä lehmiä, joihin ei voi koskea. Oppilaitoksia ei saa museoida.

Nopeasti kehittyvä teknologia muuttaa opetuksen järjestämistä. Maailmasta löytyy jo esimerkkejä korkeakouluista, joiden avoimet verkkokurssit tavoittavat tuhansia lahjakkaita yli kieli-, varallisuus- ja kansallisuusrajojen. Pilvipalvelut parantavat koulutuksen saavutettavuutta ja oppilaitosten kykyä tarjota monipuolista opetusta. Maan parhaat opettajat ja asiantuntijat ovat jokaisen oppijan tavoitettavissa, jos niin haluamme. Kaikissa suomalaisissa oppilaitoksissa voi olla tarjolla sama kielivalikoima.

Tänä vuonna koulunsa aloittavat siirtyvät työelämään 2020-luvun lopulla ja heidän työuriensa pitäisi kestää 2070-luvulle asti. Mitä on osattava tulevaisuudessa, jota emme tunne?

Nykyiset opetussuunnitelmat ja oppimateriaalit vanhenevat yhdessä opetuksen muotojen kanssa.
Automaation ja robotiikan kehittyessä nykyisistä työkaluista kehittyy työkavereita, jotka ovat itseohjautuvia ja kykenevät viestimään ihmisten, toistensa ja tietoverkkojen kautta. Turha ammatillisessa koulutuksessa on opettaa taitoja, jotka kone tekee ihmistä nopeammin, tehokkaammin ja turvallisemmin.

Korkeakoulutus on perustunut yhden alan tai tietoalueen syvälliseen osaamiseen ja tiedon hankintataitoihin. Big data tuo kaiken tiedon käytettäväksi, mikä muuttaa tiedon ja asiantuntijuuden luonteen. Kaikkien korkeakouluista valmistavien on ymmärrettävä big datan mahdollisuuksia.

Ammattialojen tekniset sisällöt, taidot ja tiedot vanhenevat aiempaa nopeammin, mutta yleisemmät työelämässä toimimisen taidot muuttuvat hitaammin. Ne liittyvät toimiseen ihmisten kanssa työyhteisöissä, alihankintaverkostoissa tai asiakassuhteissa. Opetushallituksen tuoreet ennakointiraportoinnit korostavat ympäristö-, turvallisuus-, liiketoiminta- ja henkilöstöosaamisen tarvetta yli toimialarajojen.

Tulevaisuuden tarpeista on ennakointitietoa. Nyt tarvitaan näkemystä ja määrätietoisuutta koulutuksen uudistamiseksi huomisen tarpeisiin.

Teksti on julkaistu 15.10.2014 STTK:n verkkosivuilla.

Henkilöstöpäällikkökin tarvitsee tekoälyosaamista

Henkilöstökoulutus on avainasemassa, kun työpaikalle tulee uusia laitteita, koneita, vekottimia ja työmenetelmiä. Ja niitä on luvassa, vaikka robotit eivät joka paikkaan tunkisikaan. Vanhasta on osattava luopua ja uusi käytettävä täysimääräisesti hyväksi, ettemme tuhlaa vähäisiä voimiamme turhaan.

Olennaista on hoksata mahdollisuuksia, joita uudet menetelmät ja teknologiat tarjoavat. Firman henkilöstöpäällikkökin tarvitsee tekoälyosaamista, jotta voisi arvioida henkilöstön koulutustarpeita uudessa teknologisessa ympäristössä.

Perinteinen henkilöstökoulutus on muuttunut. Erilliset koulutuspäivät ovat vähentyneet ja yhä useammin osaamista kehitetään osallistumalla seminaareihin tai messuihin. Tämä ei yleensä koske suorittavaa työtä tekeviä. Työn arjessa oppiminen on tärkeintä, mutta se ei aina riitä.

Menossa olevan teknologinen vallankumous muuttaa työn tekemistä monin tavoin. Automaation myötä erilaiset valmistusprosessit samankaltaistuvat, jolloin tuotanto-osaaminen ei ole enää toimialakohtaista. Erityisosaaminen voi liittyä raaka-aineisiin tai lopputuotteisiin. 

Moni perinteinen ala jakautuu entistä voimakkaammin teollisuuteen ja käsityöläisyyteen, mutta kumpikin hyötyy digitaalisuudesta. Leipä paistuu tehtaissa massamarkkinoille, mutta pieni erikoistunut paja pääsee internetissä markkinoimalla ja myymällä maailmanlaajuisille markkinoille.

Aineettomassa tuotannossa digitaalisuus hävittää suurtuotannon mittakaavaedun. Isoista yrityksistä voi nopeasti tulla kankeita muinaismuistoja, jos ne eivät oivalla kehityksen suuntaa.

Musiikkialalla jo nähty muutos leviää uusille aloille, kun 3D-tulostaminen tekee tavaran tuotannosta aineetonta. Pian kuluttajat ostavat koodeja, joiden avulla tulostavat erilaisia tuotteita. Samalla he itse vaikuttavat entistä enemmän tuotteen ulkonäköön ja ominaisuuksiin.

Tuotantoon, varastointiin, kuljetukseen ja myyntiin liittynyt työ muuttuu tietotyöksi, jossa tuote mallinnetaan ja myydään internetissä. Tämä vaatii henkilöstöltä niin uudenlaisia taitoja, että henkilökoulutus ei yksin riitä.

Ammatillinen aikuiskoulutus, ammattikorkeakoulut ja vapaa sivistystyö menettävät rahoitustaan, kun valtio säästää. Tiiviimpi yhteys työpaikkojen ja muodollisen koulutuksen välillä lievittää leikkausten vaikutuksia. Toinen keino on koulutuksen parempi suuntaaminen.

Väestön koulutustaso on kohonnut ja työikäisistä on korkeasti koulutettuja jo lähes 40 prosenttia.  Niinpä uudelleen kouluttaminen tai pätevöittäminen pitää kohdentaa aina vaan tarkemmin. Yleiset työelämätaidot vanhenevat hitaammin kuin ammattikohtaiset tekniset taidot ja tiedot.

Teksti on julkaistu 13.10.2014 Työelämä 2020 -hankkeen sivuilla.

EU katsoo menneeseen

Ovatko vuonna 2010 ja osin jo 2002 asetetut tavoitteet ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi toteutuneet? Katse kääntyy menneeseen, kun EU-virasto Cedefop pohtii koulutuksen tulevaisuutta seminaarissaan.

Täällä ei höpistä ammattien muutoksesta, digitalisaatiosta, roboteista tai teollisesta internetistä. Useimmat osanottajat eivät ole näistä asioista kuulleetkaan, vaikka jokaisen taskusta löytyy älypuhelin. Suomessahan ei kulu viikkoakaan, ettei näitä teemoja käsitellä vähintään kahdessa tilaisuudessa.

Hollantilaisen ammattikoulun rehtori kertoo hankkineensa oppilaitokseensa 3D-tulostimen ja sitä käytetään. Kenellekään ei tule mieleen, että uusi teknologia voi muuttaa tavaratuotannon, logistiikan ja vähittäiskaupan täydellisesti, jos ihmiset tai kauppa alkaa itse tuottaa erilaisia tavaroita. 

Seminaarissa pohditaan kuinka työmarkkinoilta kerätään tietoa ja kuinka sitä voidaan käyttää koulutuksen kehittämisessä. Romanialainen kaupunginjohtaja esittää innovaationa, että yrityksiltä kysytään niiden osaamistarpeita. Hyvä idea, mutta harva pieni tai keskisuuri yritys osaa arvioida mitä tarvitsee kahden tai kolmen vuoden päästä. Jos osaa, ei yritys toimi kehittyvällä alalla.

Eurooppa polkee paikallaan ja yhteinen koulutuspolitiikkaamme pyörii tutkintojärjestelmien ja nuorisotakuun ympärillä. Kumpaakin tarvitaan, mutta niillä yritetään hallita nykytilaa. Kuva tulevaisuudesta perustuu työvoiman liikkuvuuden edistämiseen tutkintoja vertailemalla.

Nyt pitäisi arvioida mitä tulevaisuuden työelämässä on osattava ja sen mukaan muutettava perusopetusta, lukiota, ammatillista ja korkeakoulutusta. Muutoksen pitäisi läpäistä kaikki koulutusasteet ja toimialat. Tässä EU virastoineen saisi patistaa jäsenmaitaan liikkeelle.

Toivottavasti uusi komissio saa jotain aikaiseksi, koska teknologia kehittyy nopeasti. Moni suomalainenkin yritys kehittää automaatiota, robotteja ja tietojärjestelmiä, jotka korvaavat ja muuttavat ihmisten työtehtäviä. Suurtyöttömyyttä ei ratkaista kouluttamalla ihmisiä eilisen ammatteihin. 

Vuonna 2010 komissio, jäsenmaat ja työmarkkinaosapuolet sopivat 22 tavoitteesta, joihin kukin maa pyrkii ammatillista koulutusta uudistaessaan. Tuolloin jo ymmärrettiin, että vaatimustaso työmarkkinoilla muuttuu. Samoin ymmärrettiin, että kaikki korkea osaaminen ei tule korkeakouluista. 

Nyt tarvitaan näkemyksiä työn ja työsisältöjen tulevaisuudesta. Muuten ammatilliselle koulutukselle käy kuin auringonlaskulle Thessalonikin lahdella: upea näky katoaa varmasti hämärään.

Ammatillisen koulutuksen rakenteita ei pidä yhdenmukaistaa.

Pitääkö ammatillinen aikuiskoulutus organisoida yhdessä ammatillisen peruskoulutuksen kanssa? Kyllä ja ei. 

Suomi on iso maa, jossa alueiden tarpeet poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi ammatillisen koulutuksen rakenteet eivät voi olla samanlaisia ympäri maan. Kainuun malli ei sovi Helsinkiin, eikä Helsingin malli Etelä-Savoon. Tämä on hyvä muistaa sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä toisen asteen koulutuksen rakenteen kehittämisen suuntaviivoja linjattaessa.


Monissa maakunnissa toimii yksi suuri ammatillisen koulutuksen järjestäjä, joka huolehtii nuorten ja aikuisten kouluttamisesta sekä työvoimapoliittisesta koulutukseta. Kyse on suuruuden ekonomiasta, jonka kääntöpuolella on alueellinen monopoli. Nuorten koulutus on selkeästi julkista palvelua, mutta aikuiskoulutuksen luonteeseen kuuluu työelämän kehittäminen. Tämän vuoksi erityisesti suurista kaupungeista löytyy useita erillisiä aikuiskouluttajia.

Suurkaupunkien lisäksi monissa maakunnissakin on tilaa kilpailulle aikuiskoulutuksen markkinalla, eivätkä monopolit eivät paranna työpaikoille suunnattavien palveluiden laatua. Harvaan asutuilla alueilla päällekkäinen organisointi puolestaan johtaa julkisten varojen hukkakäyttöön. 

On hyvä muistaa, että veronmaksaja pääsääntöisesti rahoittaa ammatillisen koulutuksen Suomessa. Opetusministeriön lisäksi rahoitusta löytyy työvoimakoulutuksen "pitkältä momentilta" sekä monenmoisista EU-rahastoista. Yhtä kaikki, kyse on veronmaksajienn rahasta.

Aikuiskoulutuksen tarpeet vaativat usein nopeaa reagointikykyä ja joustavaa palvelutarjontaa. Tämän vuoksi Suomessa on ollut erillisiä aikuiskoulutukseen keskittyneitä järjestäjiä. Suomi on iso maa, jossa alueiden tarpeet poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi ammatillisen koulutuksen rakenteet eivät voi olla samanlaisia ympäri maan. 

Työ- ja elinkeinoelämän tarpeet ovat jatkossa vähintäänkin yhtä vaativia kuin nyt. Tämä asettaa aikuiskoulutuksen tarjonnalle erityisiä tarpeita. Yksilöiden kouluttamisen lisäksi kyse on työelämän, yritysten ja työpaikkojen palvelemisesta koulutuksen avulla Tämä edellyttää koulutusorganisaatiolta joustavaa reagointikykyä.


Ammatillisella koulutuksella on kaksi tärkeää tehtävää: nuorten ja aikuisten ammattitaidon kehittäminen työmarkkinoita  ja työuraa varten. Ammatillinen koulutus ei ole vain syrjäytymisen ehkäisemistä. Ammattitaito puolestaan on enemmän kuin kyky työtehtävän tekniseen suorittamiseen. Siihen kuuluvat taidot toimia työelämässä muiden ihmisten kanssa ja kyky omaksua uutta, kun materiaalit, työmenetelmät ja työkalut muuttuvat.

VIime marraskuussa päätettiin toisen asteen koulutuksen rahoituksesta leikata 260 miljoonaa euroa. Tähän päätökseen ei budjettiriihessä kajottu, vaikka koulutuksen nimeen ministerit vannoivat. Aiempien säästöjen kanssa ammatillinen peruskoulutus on menettämässä noin viidenneksen rahoituksestaan. Aikuiskoulutuksesta voimavaroista lähtee yli kolmasosa vuoteen 2017 mennessä.

Leikkaukset tarkoittavat monen nykyisen koulutuksen järjestäjän taloudellisen perustan murenemista. Tämän vuoksi järjestäjäverkkoa on koottava nykyistä suurempiin yksiköihin.

Millä opilla digitalouden sekatyöläiseksi, entä ammattilaiseksi?

Vuosi 2014 alkoi reippaasti, kun ETLA:n Mika Maliranta ja Petri Rouvinen ennustivat jopa joka kolmannen ammatin katoavan ja loppujenkin muuttuvan. Yhdysvalloissa samalla menetelmällä oli arvioitu teknologian korvaavan jopa puolet nykyisestä ihmistyöstä. On ilmeistä, että neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi kutsuttu muutos koskettaa myös meitä suomalaisia. Tämä asettaa koulutusjärjestelmälle aikamoiset paineet.

Teknologian kehitys avaa mahdollisuuksia Suomen taloudelle. Olemme olleet hyviä mobiiliteknologioissa, tiedonsiirrossa, antureissa, sensoreissa ja prosessiautomaatiossa. Nämä kaikki ovat teollisen Internetin ja digitaalisen talouden peruspalikoita, joten suomalaiselle tietotaidolle on varmasti kysyntää.

Konetoimijoilla on koko ajan enemmän älyä, päättely- ja päätöksentekokykyä sekä keskinäistä vuorovaikutusta. Youtubesta löytyy robotteja, jotka voittaisivat ihmisen pikajuoksussa, kapuavat rinnettä ylös, reagoivat omistajansa ilmeisiin ja tunteisiin ja lopulta tekevät työtä halvemmalla ja tehokkaammin kuin ihminen. Vihdoinkin voimme vapautua uuvuttavasta työstä, jonka voi siirtää koneiden tehtäväksi. Tekniset ratkaisut vähentävät ruumiillisia ponnisteluja monissa ammateissa.

Uutiset robotiikan ja tekoälyjen kehityksestä ovat levinneet tiede- ja teknologiapalstoilta talous- ja yleismedioihin. Toukokuussa tekoäly valittiin johtajaksi hongkongilaisen pääomasijoitusyhtiöön, Microsoft ilmoitti reaaliaikaisesta Skype-kääntäjästä ja Google julkisti robottiautonsa prototyypin. Robotit tunnistavat hahmoja, puhetta ja ihmisten tunteita kyeten vastaamaan niihin omilla ilmeillään. Kohta olemme tieteiselokuvien 1970–1990-luvuilla kuvaamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti leffamme ei ole Terminator.

Syntyvät innovaatiot ovat yleiskäyttöisiä kuin sähköenergia. Monet ratkaisut luovat mahdollisuuksia yhtä hyvin terveydenhoitoon, finanssipalveluihin kuin koulutukseenkin. Yleiskäyttöisyys tarkoittaa, että monien innovaatioiden hinta romahtaa, mikä varmistaa niiden käytön kaikkialla.

Musta surma 2.0

Olli Hietanen Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuskeskuksesta on puhunut digitaalisesta mustasta surmasta, jonka jälkeen syntyy uusi aika ja talous. Yksilön kannalta ongelma on, että tuho näyttää olevan ovella. Tuhon luovaksi muuttavasta renessanssista ei ole vielä tietoa. Digitaalinen vallankumous ei tuo nopeaa muutosta nykyiseen epävarmuuden aikaan, mutta epätoivoon emme vaivu. 

Robotiikka etenee erityisesti Kiinassa ja muualla Aasiassa. Kiinalaiset yritykset vastaavat automatisoinnilla työvoimapulaan. Matkapuhelinten sopimusvalmistaja Foxconn korvaa työvoimaansa itse rakentamillaan roboteilla. Tuottavuus kohoaa ja syntyy uusia työvoimatarpeita. Niihin ei riitä sama osaaminen kuin teollisessa valmistuksessa oli. Robotit muuten syntyvät automaattisella tuotantolinjalla.

Brittien puolustusministeriön tulevaisuuskatsauksessa Global Strategic Trends – Out to 2045 arvioidaan, että robotit ja muut miehittämättömät järjestelmät korvaavat ihmisen työtä. Tämä voi johtaa tulevina vuosikymmeninä johtaa suurtyöttömyyteen ja levottomuuksiin. Vuoden 2011 Arabikevään kansannousuissa oli yhtä paljon kyse työstä ja toimeentulosta kuin demokratiasta tai uskonnosta. Levottomuuksia on nähty myös Etelä-Euroopan kriisimaissa, joissa työttömyys etenkin nuorten osalta on huipussaan.

Meneillään oleva teollinen vallankumous koskettaa yhteiskuntia syvästi muuttaen työnjakoa ja työn organisointia. Kyse on oikeudenmukaisuudesta, osallisuudesta ja jopa yhteiskuntarauhasta, ei vain teknologiasta ja bisneksestä. Moni asia on ajateltava toisin yhteiskunnassa, missä yhä useampi on vapautettu työelämästä. Tilanne ei ole kovin kaukana, sillä Suomessa on jo nyt 330 000 työtöntä ja 200 000 työikäistä eläkeläistä. Toistaiseksi julkiset palvelut ja sosiaaliturva perustuvat Suomessa ansiotyöhön ja sen verottamiseen.  

Asiantuntijatyö on lisääntynyt rutiinityön rinnalla ja Suomeen syntyvät yritykset tarjoavat aiempaa vähemmän suorittavaa työtä. Myös monimutkaista analysointikykyä vaativissa ammateissa on samankaltaisena toistuvia tehtäviä jotka voidaan mallintaa koneen työksi, joten muutos ei rajoitu työntekijäammatteihin. Moni nykyinen toimihenkilön työhön kuuluva tehtävä tai ammatti katoaa. Lähellä asiakasta ja ihmisten kohtaamiseen perustuva työ vaikuttaa lisääntyvän. Sen sijaan rutiininomainen työ automatisoituu ja mahdollisimman edullisesti tehtävä työ siirtyy pois Suomesta. Jeremy Rifkin arvioi jo vuonna 1996 huipputekniikan tarjoavan työtä vain pienelle eliitille.

Työmarkkinoiden muutoksessa pahimmin kärsivät heikosti koulutetut. Suomalaisista aikuisista on 11 prosenttia lukutaidoltaan ja 13 prosenttia numerotaidoiltaan heikosti osaavia. PIAAC-tutkimuksen mukaan tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisussa on vaikeuksissa lähes kolmannes aikuisista. Osaamme keskimäärin paremmin kuin muut, mutta erot aikuisten välillä ovat suuria. 

Uusia taitoja, uusia erikoistumisia

Jos maailma ympärillämme on mullistumassa, mitä koulutusjärjestelmältä tarvitaan? Verkko-opetus ja digitaaliset työkalut tarjoavat kaiken tasoisille oppilaitoksille suuria mahdollisuuksia koulutustarjonnan ja opetusmenetelmien kehittämiseen. Askel digitaaliseen maailmaan tarkoittaa toivottavasti myös askelta opetussisältöjen uudistamisessa. Ennen oli tärkeää osata lintujen jälkiä metsässä, huomenna elämässä selviämiseen tarvitaan ihan muita taitoja.

 

Tietotekniikkaan liittyvä muutos on pitkälti geneeristä. Uusista taidoista on tullut keskeinen osa ammatin kuin ammatin kuvaa. Samalla eri aloille on syntynyt uusia erikoistumisaloja, joita muodollisen koulutuksen ei ehkä tarvitse kaikkia edes tunnistaa. Näissä tehtävissä tarvitaan taitoa digitaalisen maailman työvälineisiin ja kykyä toimia virtuaalisessa maailmassa. Alakohtainen tekninen osaaminen tieto vanhenevat aiempaa nopeammin. 

Avainkysymyksiä työelämään valmistavassa koulutuksessa ovat alakohtaisten ja yleisten taitojen tasapaino, keskinäinen suhde ja sisältö.

Uuden ajan ammatinharjoittajalta ja palkkatyöläiseltä vaaditaan aktiivista itseohjautuvuutta, jolloin perusedellytyksiä ovat improvisointi, kyky toimia verkostoissa ja etsiä yhteistyökumppanit joiden kanssa voi saada aikaan. Mahdollisuuksien ymmärtäminen ja luominen sekä vuorovaikutus ovat avaintaitoja, joiden tarve ylittää toimialojen rajat. Menestyjät ovat aloitteellisia ja empaattisia. He huomioivat eettiset lähtökohdat ideoissaan. Nämä asiat on huomioitava ammattikorkeakoulussa, ammatillisen peruskoulutuksessa, lukiossa ja perusopetuksessa.

Ammatit muuttuvat paljon nopeammin kuin koulutuksen erikoistumislinjat. Ne odottavat, että suunnittelujärjestelmä on tunnistanut uudet työt ja ammatit. Digitaalisessa uusjaossa voittajia ovat moniosaajat, jotka hallitsevat alansa ja osaavat myös kommunikoida osaamisestaan verkossa. Digimaailman sekatyöläisiä ja ammattilaisia tulee kaiken maailman maistereista, insinööreistä ja tradenomeista, mutta myös asentajista ja hoitajista.

Murrosta ei havaita tarkastelemalla pitkiä aikasarjoja menneestä kehityksestä ja ennakoimalla tulevaa niiden pohjalta, sillä murros tarkoittaa katkosta kehityksessä. Koulutuksen kehittämisen tarpeen lähtökohtana pitäisi olla osaaminen, ei järjestelmä eli tutkintojen ja oppilaitosrakenteiden. 

Tämä kirjoitus on tausta-aineisto alustukselleni SAMOK:n kesäseminaarissa 8.8.2014.

Tausta-aineistoja ja lähteitä:

ETLA: Computerization Threatens  One Third of Finnish Employment

GlobalStrategic Trends – Out to 2045 

Olli Hietanen: Tulevaisuuden työt - tausta-aineistot

PIAAC tutkimuksen Suomen tulokset