Millaista koulutusta tarvitsemme, kun yhä useampi luo oman työnsä?

Millaista ammatillista koulutusta tarvitsemme kun yhä useampi nuori ja aikuinen joutuu luomaan oman työnsä palkkatyön sijaan?
Avainkysymys on alakohtaisten ja yleisten taitojen tasapaino, keskinäinen suhde ja sisältö. Tämä ratkaisee myös laaja-alaista osaamista ja kohdistettua osaamista vaativiin työtehtäviin kouluttamisen saman aikaisesti samoja osaamiskokonaisuuksia hyödyntäen.

Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi, että yhä useampi työskentelee vuorotellen tai jopa päällekkäin yrittäjänä ja palkansaajana. Tähän maailmaan perinteinen kuva ammattiin valmistavasta koulutuksesta sopii huonosti. 

Työmarkkinat moninaistuvat ja työnteko saa uusia muotoja. Samaa odotetaan koulutukselta. Muutospaineet kohdistuvat ensimmäisenä ammatilliseen perus- ja aikuiskoulutukseen, jotka ovat lähinnä työelämää olevat osat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tähän tarpeeseen ei vastata jakamalla uudelleen koulutuksen järjestämislupia.

Suomalainen ammatillinen koulutus on rakennettu kehittämään toiminnallisia, sosiaalisia ja eettisiä valmiuksia, joista muodostuu ammattitaito. Se on edellytys työtehtävien menestykselliselle suorittamiselle. Tämä vaatimus ei katoa. 

Ammattien tekniset sisällöt, taidot ja tiedot vanhenevat aiempaa nopeammin, mutta yleisemmät työelämässä toimimisen taidot muuttuvat hitaammin. Ne liittyvät olennaisesti ihmisten kanssa tuloksellisesti toimimiseen olipa kyse työyhteisöstä, alihankintaverkostosta tai asiakassuhteista. Käytännön työelämätaitoja ovat täsmällisyys ja aikatauluista huolehtiminen. Niitä työnantaja tai toimeksiantaja arvostaa. 

Ammattitaidon käsite laajenee, kun työmarkkinoille tulee entistä enemmän tehtäviä, jotka eivät vaadi alakohtaista erityisosaamista. Voivatko yleiset työelämätaidot muodostaa ammatillisen tutkinnon? Nehän ovat osa ammattitaitoa alasta tai työtehtävästä riippumatta.

Tutkintojen perusteiden muokkaamisen lisäksi kyse on koulutusta ohjaavasta kulttuurista. Tottelijoiden sijaan työelämässä tarvitaan ihmisiä jotka oivaltavat mahdollisuuksia ja tarttuvat toimeen. Oppimaan oppimista vahvistaa koulutus, jossa opiskelijalla on lupa kokeilla, erehtyä, epäonnistua ja jopa rikkoa rajoja. 

Koulutuksen tehtävä on auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa. Tämä edellyttää mahdollisuuden tarjoamista itsensä kehittämiseen.

Näissä asioissa ammatillinen koulutus, joka suurelta osin tapahtuu työpaikoilla, voisi näyttää suuntaa koko koulutusjärjestelmälle.

 

TEM:n julkaisu: Työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojenmuutostrendejä selvittävän ja kehittävän työryhmän loppuraportti

On pakko uudistua, kun rahat vähenevät.

Suomi on vyötäisiään myöten suossa eikä ylöspääsystä ole tietoa. Viimeisen kahden vuoden aikana linjatut rakenneuudistukset ovat yksi kerrallaan kaatuneet. Jotkut toivovat, että näin käy myös eduskunnan käsittelyssä oleville toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkko- ja rahoituslaeille. 

Lakien säätämättä jättäminen ei kuitenkaan säästä oppilaitoksia, joille ei riitä opiskelijoita. 

Lakiesitysten kaatuminen ei kumoaisi jo tehtyjä säästöpäätöksiä, joista kaikkia ei ole vielä toimeenpantu. Kun ammatilliselta peruskoulutukselta katoaa vajaat 20 prosenttia ja aikuiskoulutukselta 38 prosenttia rahoituksesta, on pakko tehdä jotain.  

Fiksut koulutuksen järjestäjät miettivät jo nyt, mikä on paras tapa järjestää ammatillista koulutusta omalla toimialueella. Monia muutoksia on edessä niilläkin organisaatioilla, jotka varmasti saisivat jatkoluvan opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Uudistus on vietävä loppuun,.

 

Koko koululaitoksella, ammatillinen mukaan lukien, on toimitilaongelma. Useimmilla paikkakunnilla on liikaa opetustiloja tarpeeseen nähden.  Joissain paikoissa tarvitaan ehkä vielä lisää tiloja.

Jos ammattiopisto jää liian suureksi, voisiko se toimia myös yritysten toimitilana?

Tilan tarpeeseen vaikuttavat myös ammattikoulutuksen digitalisoituminen ja työssä oppimisen lisääntyminen. Pelkkä tutkintojen uudistaminen ei riitä vaan tarvitsemme myös uudenlaisia oppimisympäristöjä. 

Virtuaalitodellisuutta hyödynnetään Suomessa mm. risteilyalusten suunnittelussa, joten se kelpaisi varmasti myös ammattiin oppimisen ympäristöksi. Koulun digitalisointi on paljon enemmän kuin tietopilvestä löytyviä oppimateriaaleja. 

Ammatillisen koulutuksen digitalisointi on vasta ajatusten tasolla, mutta oppiminen työpaikoilla on lisääntynyt. Jatkossa tarvitsemme entistä enemmän joustavampia mahdollisuuksia yhdistää oppimista työpaikalla ja oppilaitoksissa.Tämä tuo säästöjä ja oikein toteutettuna parantaa oppimistuloksia eli ammattitaitoa.

Kansa: Ammatillisesta ei leikata

Kansalaisten listalla ammatillinen koulutus on poliisin ja kansaneläkkeen kanssa viimeisiä säästökohteita. Lukiosta, korkeakouluista ja jopa perusopetuksesta leikkaaminen tuntui helpommalta.Tämä oli selkeä viesti Taloustutkimuksen Iltalehdelle teettämässä kyselyssä.

Kyllä kansa tietää.

Kaikki tilastot osoittavat, että vain peruskoulun käyneet työllistyvät heikoiten. He ovat muita useammin työttömänä tai syrjäytyvät kokonaan työmarkkinoilta. Koulutuksella on siis väliä ja toisen asteen ammatillisella tutkinnolla voi myös hakeutua korkeakouluun jatko-opintoihin.

Nimensä mukaisesti ammatillinen koulutus on kaikista koulutusmuodoista lähimpänä työelämää.

Ammattiin opiskeleminen onkin parasta turvaa mitä ihminen voi itselleen hankkia. Ammatillinen peruskoulutus, joka tarjoaa eväät elämään ja pätevyyden työhön, on ehkä parasta nuorisotyötä. Ammatillinen aikuiskoulutus puolestaan kehittää työelämää yhdessä yritysasiakkaidensa kanssa.

Ammatillinen koulutus on perusopetuksen jälkeen toiseksi suurin osa suomalaista koulutusjärjestelmää. AMKE:n jäsenet, jotka edustavat yli 90 prosenttia ammatillisen koulutustarjonnasta, kouluttivat viime vuonna yli 340 000 suomalaista.

Vain Pisaako kauppaamme?

Maailmassa on paljon osaamisen ja kouluttautumisen tarpeita, joihin Suomesta löytyisi ratkaisuja. Huipputasoisen perusopetuksen ja korkeakoulututkintojen lisäksi ammatillisella koulutuksella on kaupattavaa, vaikka se ei olekaan brändi saksalaisen oppisopimuksen tapaan.

Osaamiskaupassa on kyse erinomaisuuden myymisestä ja ostamisesta. Meidän on tunnistettava keskeinen ydin kaupan olevasta koulutuksesta ja tuotteistettava se. Ammatillisessa koulutuksessa se voi olla esim. tutkintoon johtavaa koulutusta, yrittäjyyskoulutusta, työelämän kanssa laadittuja osaamiseen perustuvat tutkinnot tai ohjatun työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen yhdistelmä työpaikoilla.

Tuotteemme ovat kiinnostavia, jos ne ovat käytännössä testattuja, maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ja paikallisiin olosuhteisiin sovitettavia.

Suomalainen koulutusinnovaatio löytyy ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. 20-vuotiaat näyttötutkintomme valmistavine koulutuksineen ovat keino tunnustaa ja kehittää aikuisten osaamista, jolle voisi olla kysyntää esimerkiksi siirtotyövoimaan perustuvissa talouksissa - valtioissa, toimialoilla tai yrityksissä. Asiakkaita voi löytyä myös opetushallintojen ulkopuolelta.

Ammatillinen koulutus voi tukea myös ulkomailla toimivia suomalaisyrityksiä henkilöstön osaamistarpeiden tunnistamisessa ja koulutuksen järjestämisessä. Tuolloin meidän on osattava sovittaa kotimaassa kehitetyt toimintatavat asiakkaan tarpeisiin ja olosuhteisiin.

Osaamisliiketoimintaan kuuluu myös maahantuonti, ei pelkkä vienti. Näin voimme saada osaamista, jota täältä puuttuu. Suomalaiset eivät ole kansainvälisessä kärjessä oppimisteknologioissa tai osaamisen testaamisessa. Kansainvälisille markkinoille suunnattavan oppimispelit on aina tehtävä englanniksi tai jollain muulla isolla kielellä.

Emme vie Suomea

Suomi on hyvin erikoinen maa. Olemme keskitetyn ja hajautetun hallinnon yhdistävä kansalaisyhteiskunta, jossa korruptio on vähäistä. Tällaisia luottamukseen perustuvia maita ei maailmassa ole montaa.  Kääntöpuolena ovat rakenteet ja normit, joiden varaan koulutuspalvelutkin on rakennettu. Olemme hyviä luomaan ja myös noudattamaan sääntöjä, mikä usein johtaa byrokratiaan. Sitä emme halua viedä.

Ammatillinen koulutus haluaa kilpailla tasaveroisesti koulutusmarkkinoilla. Tämä edellyttää mahdollisuutta myydä tutkintoon johtavaa koulutusta ja koulutuksen tuotteistamisen esteiden poistamista. AMKE esittää, että viennin esteiden purkamisessa huomioidaan myös ammatillinen koulutus.

Esitykseni ammatillisen koulutuksen viennin edistämishankkeen aloitustyöpajassa, jonka Omnia järjestää Helsingissä 26.1.2015.

Ammatillista on uudistettava, mutta harkiten

Eduskunta käsittelee esityksiä koulutuksen järjestäjäverkkoja ja rahoitusjärjestelmiä koskeviksi laeiksi. Samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan kriteereitä ammatillisen koulutuksen ja lukion järjestämislupien uudelleen jakamiselle. Hakuprosessi käynnistyy alkuvuoden aikana.

Lakiesityksen mukaan luvan saajalla pitää olla ammatilliset ja toiminnalliset edellytykset, joilla vastataan olemassa olevaan koulutustarpeeseen.  Viime kädessä lupien myöntäminen perustuu luonnollisesti poliittiseen harkintaan.

 

Seuraavan hallituksen opetusministerillä tulee olemaan harvinaisen paljon valtaa toisen asteen koulutusverkosta päätettäessä. Vakaan harkinnan lisäksi toivon tulevalta ministeriltä näkemystä tulevaisuuden tarpeisiin vastaamisesta. 

Tarvittava näkemyksellisyys ei synny nykyisten oppilaitosten taseita tarkastelemalla. Menneeseen tuijottamisen sijaan on ajateltava: Mitä tuleva voisi olla?

Järjestämislupien hakeminen on otettava vakavasti jokaisessa ammatillisen koulutuksen organisaatiossa. Talouden rakennemuutos uusine ja katoavine työtehtävineen ja väestökehitys muuttavat koulutustarpeita, joten yksikään hakija ei saa uutta lupaa samanlaisena kuin se on nyt.

Pelkkä tehokkuuden hakeminen tai hallinnollisten rakenteiden uudistaminen eivät riitä. Uutta ei voi aina lisätä vanhan päälle, mutta luopuminen tarpeettomasta tuo tilaa uudelle. Meidän on tehtävä asioita aiempaa järkevämmin, jotta resurssien säästämisen lisäksi ammatillinen koulutus vastaa paremmin ihmisten ja yritysten tarpeisiin.

Huhtikuun vaalit eivät muuta tilannetta. Yksikään merkittävä puolue ei ole luvannut lisätä koulutuksen rahoitusta. Päinvastoin – poliitikot lupaavat meille tiukkaa kulukuuria, mikä edellyttää nykyisten rakenteiden ravistelua. Jo päätettyjen leikkausten vaikutukset näkyvät täysimääräisesti vuonna 2017, jolloin moni nykyinen järjestäjä voi menettää taloudellisen pohjan toiminnaltaan.

Sanelun sijasta koulutuksen järjestäjät haluavat avoimuutta ministeriöltä. Tämä edellyttää meiltä itseltämme kykyä etsiä uusia ratkaisuja eri alueiden ja asiakasryhmien tarpeisiin.

Yksikään oppilaitos tai koulutuksen järjestäjä ei tule menestymään tämän päivän strategialla tulevina vuosina

Yksittäisten oppilaitosten, toimitilojen ja koulutusalojen tarpeen arvioimisen ohessa on tunnistettava parhaat tavat toimia.  Ammatillinen koulutus on kokonaisuus, mutta kaikkiin osaamisen tarpeisiin ei sovi yksi ja sama ratkaisu. Millä tavoin koulutamme nuoria ammattiin? Miten parhaiten vastaamme työelämän tarpeisiin?

Maailma muuttuu nopeasti, joten nykyiset toimintatavat ja organisaatiorakenteet vanhenevat. Asioita on jatkossa tehtävä järkevämmin ja todennäköisesti hyvin eri tavoin kuin nykyään. Nämä vaatimukset koskettavat myös ammatillista koulutusta, joka 260 000 opiskelijalla ja 70 000 tutkinnolla (vuonna 2012) on perusopetuksen jälkeen toiseksi suurin osa Suomen koulutusjärjestelmässä.

Suomi on pulassa eikä meillä ole enää varaa kaikkiin nykyisiin palveluihin. Yhteiskunnan uudistamiseksi tarvitsemme aloitteita ja vakaata harkintaa, emme panikointia tai pään työntämistä pensaaseen. Valmius muutoksiin tarkoittaa, että ammatillisen koulutuksen päättäjät ja omistajat pitävät aloitteen ja tosiasiallisen päätösvallan itsellään.

Uuden rahoitusjärjestelmän toimivuutta on arvioitava

Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän toimivuutta tulisi arvioida vähintään kolmen vuoden välein ruotsinkielisen koulutuksen laadun ja tasa-arvon varmistamiseksi. Näin esitti opetus- ja kulttuuriministeriön asettama selvitysmies Ole Norrback.

Ehdotus on mainio, mutta sitä tulee laajentaa koko toisen asteen koulutukseen myös lukion ja suomenkielisten osalta. Eduskunta on pyytänyt jälkikäteisiä vaikuttavuusarvioita ennenkin mm. ammattikorkeakouluja koskevista laeista.

 

Eduskunta käsittelee tammi-helmikuussa lakiesitystä ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen sekä lukion rahoitusjärjestelmästä. Kaikki kolme toisen asteen koulutuksen muotoa ovat saamassa samanlaisen rahoitusmallin, joka palkitsee opintojen etenemisestä ja loppuun saattamisesta sekä sen jälkeen jatko-opintoihin tai työhön siirtymisestä. 

Valittu linjaus on oikea, vaikka lakiesitys ei jokaisen yksityiskohdan osalta ole mielestäni paras mahdollinen.

Uudistuksen on pelätty johtavan tutkintotehtailuun ja siten koulutuksen laadun alenemiseen. Tällaisia epäilyjä on kohdistunut korkeakouluihin, kun niitä alettiin palkitsemaan tutkintojen suorittamisesta. Ammatillisen koulutuksen osalta tämä tarkoittaisi pahimmillaan, että työhön siirtyvien perusammattitaito heikkenisi nykyisestä. Näin ei saa tapahtua.

   
Uusi rahoitusjärjestelmä kannustaa tehostamaan toimintaa, jonka edellytykset heikkenevät määrärahojen leikkausten myötä. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden uudistaminen tapahtuu jatkossa hakemalla järkeviä ratkaisuja. Pelkkä leikkaaminen johtaa nykyistä suurempiin ongelmiin.

Opinnot on järjestettävä niin, että ne on mahdollista suorittaa vähintäänkin määräajassa eli kolmessa vuodessa. Samalla opintojen ohjaus, opiskelijahuolto ja muut opintojen tukipalvelut saavat lisää vastuuta opetuksen rinnalla. 

Etenkin nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa aikuiseksi kasvaminen on yhtä merkittävää kuin ammattitaidon alkeiden oppiminen. Aikuisuus on vastuuta itsestä ja lähimmäisistä, mitä tarvitaan myös työpaikoilla.